On ollut huvittavaa seurata "eurooppalaista ruokakeskustelua" väliä Italia - Suomi - Ranska - Britannia. Entä sitten jos Berlusconi puhuu niitä näitä ja Chirac heittää vitsiä? Se mitä ihminen puhuu kertoo lähinnä hänestä itsestään. Ehkäpä puhujilla itsellään on enemmänkin syytä häpeään kuin poloisella Suomen maalla.
Voi voi, joku mollaa meitä... ikäänkuin me emme ikinä mollaisi ketään ja minkään maan ruokia! Muistuupa mieleeni useampikin kerta kun itse ja moni muu suomalainen on esittänyt vahvoja kielteisiä mielipiteitä muiden maiden ruoista. (Kyllä moni amerikkalainen ystäväni tietää mielipiteeni amerikkalaisesta suklaasta.) Eikä ole ihan ainutlaatuista kuulla suomalaisten eri puolella maailmaa selittävän kuinka asiat siellä on pielessä ja miten asiat pitäisi tehdä oikein (lue: suomalaisesti). Usein suomalaiset tuntuvat olevan liikkeellä tuomion hengessä maailmalla liikuskellessaan. Nyt ottaa vaan kaaliin kun joku muu tekee samoin Suomen suhteen.
Mutta mikäs sen ilahduttavampaa ulkomailla asuessa kuin kunnon suomalainen ruisleipä? Olen selkä vääränä raahannut (ja raahatuttanut muilla) ruisleipää, poronlihaa, marjajauheita, muikkusäilykkeitä, suklaata ja simantekovälineitä Suomesta Jenkkilään. Mutta nyt Suomessa asuessa keksin kyllä yhtä sun toista jota rahtaisin mielellään sieltä tänne. Englannistakin toin juuri ison kasan yrttiteetä, valikoimat Suomessa kun ovat niin surkeat.
Syödään itse kotonamme siitä mistä pidämme ja vieraina ollaan valmiina kokeilemaan yhtä sun toista. Pidän monesta suomalaisesta ruoasta, mutta toisista taas en. Näin on tainnut käydä kaikkien maiden suhteen joissa olen oleillut. Pääasia on se että yleensä on ruokaa mitä syödä.
On jotenkin irvokasta että tällaisen älyttömän "ruokasodan" katkaisee oikeasti vakava asia: Lontoon terrori-iskut. Väkivalta on oikeasti järjetöntä. Ja silti niin monet valitsevat sen vaikuttamisvälineekseen. Sotaan väkivaltaa vastaan kannattaa ryhtyä, mutta siihen skabaan tarvitaan aseeksi rakkautta, anteeksiantoa ja oikeudenmukaisuutta. Kun pahuus kukoistaa, tarvitaan yhä suurempaa rakkauden vastavoimaa. Mikä muu ihmisen sydämen voi sulattaa kuin rakkaus?
Joten: mars rakastamaan - oli ihmisten ruoka mitä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti