Kaunis kaupunki

Olin viikonvaihteessa Kristiinankaupungissa, josta olen kotoisin. Siellä oli paikallinen suurtapahtuma, kesämarkkinat. On jo tullut tavaksi hankkia sieltä yhtä sun toista oleellista mitä talven aikaan tarvitsee kuten marjajauheita, sukkia, ihmeliimaa, ilmapallon. Toki sieltä saa lähes mitä vaan aina gambialaisista veistoksista nahkahattuihin.

Perjantaina hoidettiin ostokset. Järjestin ovelasti niin että kukkaroni oli miehen kantamassa kassissa ja taskussa ei ollut yhtään rahaa. Näin markkinoilla kulkeminen oli helppoa. (Tarvittaessa pyysin paikalle "kävelevän kukkaroni".) Kun lapsi pyysi jotain, saatoin hyvällä omalla tunnolla sanoa että äidillä ei ole yhtään rahaa, emme voi ostaa sitä. Lopulta hän kyllä kyllästyi selitykseeni ja rupesi etsiskelemään isää. "Missä isä on? Isän pitää antaa sulle rahaa!"

Kolmivuotias osoitti yllättävää selväjärkisyyttä talousasioissa. Hän tuumasi markkinahuuma katsellessamme että jos ihmiset ostaa paljon niin niiltä loppuu rahat. Täytyy olla tyytyväinen jos tämä viisaus säilyy...

Itselleni hauskin puoli markkinoilla on paikallinen kulttuuritarjonta. Ihmisten luovuus on innostavaa. Paikallinen taideyhdistys Spectra järjestää näyttelyn, jossa on aina mukava käydä. Ei kaikki taide siellä omaa silmää erityisesti miellytä, mutta on mukava nähdä taiteellinen luovuus kukoistuksessa. Ei sen niin hirveästi väliä vaikka ei maalaisikaan maailman parhaita tauluja. Pääasia että maalaa ja iloitsee elämästä. Sitä paitsi, kyllä sitä tuntuu kaikille omat ihailijansa löytyvän. Yleensä siellä on aina jotain joka myös omaa silmää erityisesti ilahduttaa.

Markkinoiden aikaan jotkut myös avaavat pihapiirinsä ja perustavat oman taidekahvilan ja kirpputorin (kats. kuva). Mikäs sen mukavampaa kuin kierrellä katsomassa paikkoja ja tavaroita kauniilla pihoilla ja välillä pysähtyä juomaan mehua live-musiikin säestyksellä. Juuri tällaiset paikat antavat sen oikean tunnelman koko tapahtumalle.

Yhteistä näille luovuudenilmentymille oli se että taiteilijoita laidasta laitaan on innoittanut Kristiinankaupunki. Eikä ihme, se on nimittäin todella kaunis paikka. Kristiinasta paluun jälkeen muu maailma tuntuu lattealta ja rumalta. Puiset talot, kapeat kadut, vanhat rakennukset ja meri ovat yhdistelmä, jossa kaltaiseni visuaalinen ihminen virkistyy. Kristiina on uskaltanut säilyttää vanhan (joitain karmaisevia poikkeuksia lukuunottamatta) ja siitä on tullut paikkakunnan paras valtti.

Nyt täytyy tyytyä vähemmän kauniiseen arkkitehtuuriin. Onhan toki täällä Jyväskylässä kauniit paikkansa, mutta kaupungin yleisilme on silti aika lattea. Jospa Jyväskylällä ei olisi ollut niin suurta tarvetta olla suurempi paikka kuin se on ja olisi ylläpitänyt kodikkaan pikkukaupungin tunnun! Sillä pikkukaupunkihan tämä on ja hyvä niin. Esimerkiksi uusi matkakeskus on mielestäni kyllä upea, mutta en ole vieläkään päässyt eroon tunteesta että se on väärässä kaupungissa. Jossain muualla se sopisi ympäristöönsä paremmin.

Tätä ei pidä ymmärtää niin ettenkö pitäisi Jyväskylästä. Kyllä pidän - oikein kovasti. Vuodatan vain vielä kauniimmasta paikasta tulo morkkistani... ;-)

Uskon että kauneuden taju on lahja Jumalalta, joka itse rakastaa kauneutta. Hän on antanut kyvyn nauttia kauniista ja tehdä sitä. Mitenköhän itse kannan korteni kekoon?