Isä ja tytär saapuivat illalla kotiin uintireissulta. Löydettyään minut tyttö tuumasi että minun pitäisi nyt lähteä. Silmät loistaen hän selitti "me ollaan ihan kahdestaan."
Niinpä lähdin sitten kävelylenkille. Ei, en ole täysin lapseni manipuloitavissa oleva äiti, joka toteuttaa pienimmätkin toiveet. Olin ollut juuri aikeissa lähteä kävelylle joka tapauksessa. Mutta tuntui hyvältä tarjota lapselle vielä vähän ihan vaan kahdestaan oloa isän kanssa. (Kyllä hän moneen kertaa tiedusteli että tulenko takaisin!)
Isän kanssa on hyvä olla. "... te olette oppineet tuntemaan Isän," kirjoittaa Johannes (1 Joh 2:14). Yhdessäolemallahan se tapahtuu. Välillä ihan kahdestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti