Marshallsaarten Bikini-atollilla tehtiin amerikkalaisten toimesta ydinkokeita. Vuonna 1954 räjäytettiin koralliriutan pinnalla Bravo -vetypommi, joka oli tuhat kertaa voimakkaampi kuin Hiroshimaan pudotettu ydinpommi. Lämpö nousi testausalueella 55 000 celsiusasteeseen. Pommi järisytti saaria 200 km päässä. Itse Bikini-atollille se sai aikaan kaksi kilometriä leveän ja 73 metriä syvän kraaterin.
Millaista siellä on nyt 54 vuotta sen jälkeen? Korallit kukoistavat jälleen! Lajeja on hävinnyt, mutta kaloja ja upeita koralleja on runsaasti. Luonnon selviytymiskyky on hämmästyttävä. Hienoa että laguuni voi näin hyvin. Entäpä ihmiset?
Bikinin asukkaiden pakkosiirtolaisuus, exodus on kestänyt jo 62 vuotta:
- Vapautettuaan Marshallinsaaret Japanilaisten vallasta vuonna 1944, Amerikkalaiset pyysivät bikiniläisiltä vuonna 1946 voisivatko he siirtyä väliaikaisesti pois atolliltaan jotta siellä voitaisiin testata atomipommeja "ihmiskunnan hyväksi ja kaikkien maailmansotien lopettamiseksi." Punnittuaan asiaa hyväsydämiset bikiniläiset päättivät suostua. Heidän johtajansa kuningas Judan sanoin "menemme uskoen kaiken olevan Jumalan käsissä."
- Bikiniläiset lähetettiin Rongerikin atollille. Se oli asumaton, koska marshallilaiset pitivät sitä asuinkelvottomana pienuutensa vuoksi. Siellä ei ollut tarpeeksi vettä eikä ruokaa. Hyvin nopeasti he alkoivat kärsiä nälästä ja kalamyrkytyksistä (lagoonissa ei ollut tarpeeksi syötäviä kaloja).
- Vuonna 1948 nälkäkuoleman partaalla olleet bikiniläiset siirrettiin Kwajalein-atollille USA:n armeijan tukikohtaan asumaan teltoissa kiitoradan vieressä. Siellä bikiniläiset valitsivat asuinpaikakseen Kili-saaren, koska se oli asumaton ja sitä ei hallinnoinut yksikään iroij (kuningas). Tämän päätöksen seurauksena he menettivät perinteisen bikiniläisen elämäntavan sekä ruokavalion, jotka perustuivat laguunikalastamiseen. Kili on vain yksi saari eikä sillä ole laguunia. Sen vaarallisilla vesillä laivojenkin on vaikea rantautua eikä perinteinen kanoottikalastus ole siellä mahdollista. Nälästä kärsittiin myös Kilillä. Pian he alkoivat kutsua saarta vankilaksi.
- Vuonna 1967 alkoi USA harkita bikiniläisten palauttamista Bikinille, koska tiedemiehet sanoivat radioaktiivisuuden olevan jo alhainen. Radioaktiivista maaperää poistettiin ja kasveja istutettiin saarille. Vuonna 1972 bikiniläisten oma hallintoelin päätti kuitenkin olla palaamatta Bikinille, mutta kolme perhettä muutti sinne siitä huolimatta.
- Vuonna 1978 useasta Bikinillä asuvista 139 ihmisestä mitattiin hälyttävän korkeita radioaktiivisuusmääriä ja heidät evakuoitiin saarelta.
Tällä hetkellä bikiniläisiä asuu ympäri Marshallinsaaria ja maailmaa odottaen paluuta uskomattoman kauniille kotipaikalleen. He ovat ihmisiä, joita minäkin tunnen. Milloin päättyy heidän exoduksensa?
Marshallinsaarten vapauttajasta tulikin heidän kotiseutunsa ja elämänsä tuhoaja.
2 kommenttia:
Kerroit tärkeästä asiasta. Niin usein omassa pikku maailmassamme unohdamme, että mitä tänään teemme säteilee (tässä tapauksessa kirjaimellisesti) kauas tulevaisuuteen. Tiedostamisen tuskassa taas unohtuu joskus, että tuhon voimat lopulta hävittävät itsensä.
Aivan. Kristinuskon ajatus siitä että vääryydet korjataan ja paha poistuu auttaa elämään epäoikeudenmukaisuuksien keskellä terveellä tavalla. Kuten sanoit, tuhon voimat lopultä hävittävät itsensä.
Lähetä kommentti