Armossa ei ole
-tuomiota
-vaatimusta
-lain alle laittamista
-syytöstä
-torjuntaa
-omistamista
Armossa on
-laupeutta
-lempeyttä
-täydellistä hyväksyntää
-vapautta
-lämpöä
-helpotusta
-tasa-arvoa, jossa ei ole pelkoa
Naisten rukousillassa 25.2. 2016 luimme psalmin 102. Jae 14: ”Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.”
Pohdimme millaista on armon kokeminen. Mitä silloin tapahtuu? Mitä silloin ei tapahdu?
Ylläolevat ajatukset nousivat esiin. Millaista sinä sanoisit armon olevan?
Koittakoon Jyväskylän adventtiseurakunnassa armon aika. Aika, jolloin haavoitetut, sorretut, syntiset ja rikkinäiset ihmiset saavat kokea laupeutta, lempeyttä, täydellistä hyväksyntää, vapautta, lämpöä, helpotusta ja tasa-arvoa, jossa ei ole pelkoa. Aika, jolloin ei tarvitse pelätä syytöstä, vaatimuksia ja torjuntaa, siksi että on ihminen, jolla on vaikeaa.
Sillä kelläpä meistä ei vaikeuksia olisi.
”Sen aika on tullut, armon aika.”
26.2.16
19.2.16
Ihan epämuodikas haaste
Olemme jälleen aloittaneet ihan epämuodikkaan haasteen.
Tervetuloa mukaan kaivertamaan Jumalan todellisuutta omaan elämään: yksi Jeesuksen ajatus kerrallaan.
Tervetuloa mukaan kaivertamaan Jumalan todellisuutta omaan elämään: yksi Jeesuksen ajatus kerrallaan.
15.2.16
Miksi olemme niin vakavia ja keskittyneitä?
Elämän tunnustaminen tuo aina iloa, kirjoittaa Henri Nouwen.
Hän kertoo hämmästyksestään nähtyään ilon köyhien ihmisten kanssa työtä tekevien elämässä. Kun he opettivat lapsia lukemaan, ruokkiessaan nälkäisiä, vieraillessaan sairaiden luona ja pitäessään huolta kuolevista, heidän sydämissään oli kasvanut ilo.
Nouwen vertasi sitä omaan elämänpiiriinsä tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden kanssa yliopistomaailmassa. "Minulle valkeni yhtäkkiä, kuinka synkkiä ja surullisia ystäväni ja minä olimme. Meillä oli riittävästi ruokaa ja suojaa, sekä terveydenhuoltoa ja koulutusta enemmän kuin tarpeeksi, mutta elimmekö iloista elämää? Miksi olimme aina niin vakavia, niin keskittyneitä, niin huolissamme seuraavasta tehtävästämme, niin pettyneitä pienistäkin vastoinkäymisistä, niin pahoillamme, kun meitä ei huomattu, niin vihaisia, kun meidät hylättiin ja niin pohjattoman surullisia, kun elämä ei sujunutkaan suunnitelmiemme mukaan? Kun olemme niin lujasti kiinni kaikenlaisten mutkikkaiden asioiden ja tehtävien verkossa, surumielisyys voi toden totta ottaa meistä lujan otteen ja viedä meiltä kaipaamamme ilon."
Henri Nouwen: Rauhantyö. Rukous, vastarinta ja yhteys.
Hän kertoo hämmästyksestään nähtyään ilon köyhien ihmisten kanssa työtä tekevien elämässä. Kun he opettivat lapsia lukemaan, ruokkiessaan nälkäisiä, vieraillessaan sairaiden luona ja pitäessään huolta kuolevista, heidän sydämissään oli kasvanut ilo.
Nouwen vertasi sitä omaan elämänpiiriinsä tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden kanssa yliopistomaailmassa. "Minulle valkeni yhtäkkiä, kuinka synkkiä ja surullisia ystäväni ja minä olimme. Meillä oli riittävästi ruokaa ja suojaa, sekä terveydenhuoltoa ja koulutusta enemmän kuin tarpeeksi, mutta elimmekö iloista elämää? Miksi olimme aina niin vakavia, niin keskittyneitä, niin huolissamme seuraavasta tehtävästämme, niin pettyneitä pienistäkin vastoinkäymisistä, niin pahoillamme, kun meitä ei huomattu, niin vihaisia, kun meidät hylättiin ja niin pohjattoman surullisia, kun elämä ei sujunutkaan suunnitelmiemme mukaan? Kun olemme niin lujasti kiinni kaikenlaisten mutkikkaiden asioiden ja tehtävien verkossa, surumielisyys voi toden totta ottaa meistä lujan otteen ja viedä meiltä kaipaamamme ilon."
Henri Nouwen: Rauhantyö. Rukous, vastarinta ja yhteys.
12.2.16
Tärkeää kirjeenvaihtoa
Kirje mukulan,7 v., kaveri E:ltä, 7 v.:
On kivaa kun me ollain suomalaisia ja leijonat ei syö meitä.
On kivaa kun me ollain suomalaisia ja leijonat ei syö meitä.
9.2.16
5.2.16
"Vanhaa iloa ei ole olemassakaan"
Ajateltavaa viikonlopuksi:
"Surumielisyys, katkeruus, viha ja alakuloisuus ovat synkkiä tuntemuksia, jotka osoittavat meille kuinka lähelle kuoleman valtoja olemme joutuneet. Missä on iloa, siellä on elämää."
"Surumielisyys on aina paikallaan pysyvää, painavaa ja vanhaa. Vanhaa iloa ei ole olemassakaan. Ilo on aina liikkeessä, kevyttä ja uutta."
-Henri Nouwen: Rauhantyö. Rukous, vastarinta ja yhteys
"Surumielisyys, katkeruus, viha ja alakuloisuus ovat synkkiä tuntemuksia, jotka osoittavat meille kuinka lähelle kuoleman valtoja olemme joutuneet. Missä on iloa, siellä on elämää."
"Surumielisyys on aina paikallaan pysyvää, painavaa ja vanhaa. Vanhaa iloa ei ole olemassakaan. Ilo on aina liikkeessä, kevyttä ja uutta."
-Henri Nouwen: Rauhantyö. Rukous, vastarinta ja yhteys
Chelsea Physics Garden, London
4.2.16
Ilahduin ...
... saapuessani kirkolle perhekerhon ollessa lopettelemassa: sain kaikilta pieniltä ihmisiltä hymyn.
Suosittelen kirkolla pyörimistä perhekerhoaikoihin. Vauva- ja hymyterapia piristää.
Ja olivat pienten ihmisten aikuisetkin ystävällisiä. ;-)
Suosittelen kirkolla pyörimistä perhekerhoaikoihin. Vauva- ja hymyterapia piristää.
Ja olivat pienten ihmisten aikuisetkin ystävällisiä. ;-)
1.2.16
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)