Tilaongelmia

Äiti istui mukulan, 6 v. sängyn laidalla lukemassa illalla. Mukulan mielestä hänen jalkansa eivät sopineet peiton alle, koska äiti vei liikaa tilaa.
Äiti: Pitääkö äidin mennä pois?
Mukula: Ei... Ei ainakaan ulkomaille!

Liikunnallinen pankkitili

Hiihtolomamaanantaina äiti ja tyttäret shoppaillivat kun kerrankin oli aikaa hoitaa asioita. Illalla oli sitten syytä suunnitella seuraavan päivän liiikuntaa.

Mukula, 6 v.: Mutta tänäänhän me saatiin liikuntaa.
Äiti: Tänään liikuntaa sai lähinnä pankkitili.
Mukula: Mikä pankkitili on?
Äiti: Siellä on äidin ja isän rahat.
Mukula: Ne pääsi töihin! Rahat pääsi työpaikalle!

Tehokas unilääke

Herran pelko turvaa elämäsi: nukut tyynesti, säikkymättä pahaa.
Sananlaskut 19:23

Makeita ja levollisia unia. Hyvää yötä!

Erikoinen lehti

Mukula, 6 v. lukee ihan perinteistä puhelinluetteloa.

Mukula: Hirveesti numeroita! Niin paljon numeroita ettei jaksa laskee. Mikä lehti tämä on?
Äiti: Puhelinluettelo.
Mukula: On tässä karttojaki. Niitä mä tykkään katsella.

Kuulija on syyllinen

Adventtikirkon jumalanpalvelusten yhteydessä on raamattutunti. Nyt aiheena on Sananlaskujen kirja. Herkkua! Kielikuvien ilotulitusta, napakkaa arkiviisautta ja pohdittavaa riittää.

Tosin raamattutunnin valmistaminen on jotenkin hankalaa. Pieniä eriaiheisia paloja, tee siitä nyt sitten järkeviä kokonaisuuksia. Mutta ei se mitään, tänään käsiteltiin pieniä paloja sieltä täältä... ja pieniä paloja heittelen tänne blogiinkin.

Heittiö kuuntelee ilkeitä puheita, kieroilija turmion sanoja.
Sanal. 17:4

Ei ainoastaan ilkeiden puheiden puhuja, vaan myös niiden kuuntelija on syyllinen. Se, että kuuntelee, paljastaa kuuntelijan itsensäkin.

Jos kukaan ei suostuisi ilkeitä puheita kuuntelemaan, ne loppuisivat yleisön puutteeseen.

Huonokäytöksinen pastoriäiti

Äiti antoi suklaapatukan lapsille, jotka olivat käyttäytyneet hyvin kirkossa. Iskäkin sai.

Mukula, 6 v.: Äiti ei käyttäytynyt hyvin, äiti ei saanut!

Veljesten unelmaloma, osa 6 (lauantai)



Aamupäivällä isoveli kertoo sairaalassa, että pikkuveljen pitää tavata ylilääkäri kello 14 aikaan. Pikkuveli siirtää eilen sovittua tapaamista tuttavan ja tämän vaimon kanssa.

Matkatoimisto pyrkii järjestämään tilavammat paikat maanantain alkuperäiselle lennolle. Aika kuluu kyselyjen ja järjestelyjen parissa.

Päivä menee sairaalassa norkoillessa. Pikkuveli hakee isoveljen herkkua, viineriä. Että olisi vähän juhlavampaa kun on sapatin päiväkin. Veljekset yrittävät katsoa netistä jumalanpalvelusta, mutta se ei onnistu. Sinä päivänä on isoveljen puolesta rukoiltu monessa kirkossa.

 

Tänäänkin, kuten joka päivä, pikkuveli pitää pienen jumpan isoveljelle. Hän vie pyörätuolillla isoveljen vessaan ja sen jälkeen lavuaarin luona laittaa isoveljen tekemään seisomaannousemisharjoituksia. Jumppa tehdään salaa vessassa ettei sairaalahenkilökunta pääse huomauttamaan. Isoveli vitsailee, että jättää pikkuveljen ilman perintöä kun laittaa hänet niin kovaan rääkkiin. Siihen pikkuveli kuittaa, että niin tämä onkin varmaan pahin treeni mitä olet tehnyt.

 

Ylilääkäriä ei kuulu. Miksi hän haluaa ylipäänsä tavata vapaapäivänään? Hoitaja kertoo, että lääkäri tulee kello 16. Pikkuveli oli ajatellut lähteä 15.30 bussilla ottelupaikalle tuttavaansa tapaamaan, mutta tapaamista siirretään taas.

 

Lopulta ylilääkäri saapuu. Hän tekee selväksi, että sairaala ei anna matkustuslupaa ellei potilas voi olla koko aikaa makuuasennossa. Istuminen on hengenvaarallista. He eivät suostu tekemään mitään lausuntoa asiasta lentoyhtiölle.

 

Pikkuveli lähettää tiedon asiasta matkanjärjestäjälle ja kysyy onko paarikuljetus mahdollinen. Olo on epätoivoinen. Mitä tästä tulee?

 

Pikkuveli saapuu illan saksaotteluun myöhässä. Mieliala on niin alamaissa ettei hän jaksa ottelusta innostua. Ottelusta onkin vain yksi valokuva eikä muistoja jää mieleen juuri enempää. Suomi häviää.

 

Ottelun jälkeen pikkuveli ja tuttava vaimonsa kanssa menevät pizzalle. On mukavaa jutella viime päivän tapahtumista, heidän kuulumisistaan ja rukoilla yhdessä. Tuntuu hyvältä olla myös saavana osapuolena eikä vain koko ajan vastuussa kaikesta. Illan päätteeksi he kävelevät hotellille.

 

Suomessa perheenjäsen on keskustellut tutun lakimiehen kanssa, joka neuvoo jatkamaan neuvotteluja vakuutusyhtiön kanssa kunnes kompromissiin päästäisiin. Sitä siis vielä yrittämään sitten maanantaina. Huoh. 

 

Vauhti on huima

Mukula, 6v.: Onko sisko 13 vuotta?
Äiti: On.
Mukula: Mä en tahdo millään muistaa, että se on 13.... Onko se teini?
Äiti: On.
Mukula [huudahtaa hämmästyneenä]: Niin nopeesti!!!!!
Äiti: Niinpä.

Anteeksiannetun olo on parempi

Mukula, 6 v.: Äiti, mun mielessä pyörii yks asia.
Äiti: No mikä sun mielessä pyörii?
Mukula: Kun neljävuotiaana kaupassa otin salaa karkin. Autossa näytin sen isälle. Isä kävi maksamassa sen.
Äiti: Onko sulla asiasta huono omatunto?
Mukula: On.
Äiti: Tiiätkö mitä tehdään sillon kun on huono omatunto?
Mukula: ?
Äiti: Pyydetään anteeksi. Kaupan kansssa asia on kunnossa, koska iskä kävi maksamassa sen. Nyt voit vielä antaa asian Jeesukselle ja sanoa anteeksi.
Mukula: Anteeksi.
Äiti rukoilee ja kiittää siitä, että mukula voi uskoa syntinsa anteeksiannetuksi.
Äiti: No niin, nyt asia on kunnossa.
Mukula: Tuntuukin paremmalta! [Mukula juoksee pois]

Syyllisyyden tunne on aivan loistava tunne ja tarpeellinen myös. Mutta - ja tämä on tärkeä mutta - meitä ei ole tarkoitettu tuntemaan syyllisyyttä pitkään. Asiat kannattaa hoitaa kuntoon ja ottaa vastaan anteeksianto. Silloin tuntuukin paremmalta.

Monikansallinen äiti

Mukula, 6 v.: Äiti on ruotsalainen.
Äiti: Miten niin?
Mukula: Äiti puhuu ruotsin ja enkun sanoja. Äiti on englantilainen.

Äiti oli juuri puhunut droppingeista, joita täytyy ottaa että flunssa hellittäisi.

Omituisen helppoa

Mukula, 6 v.: Omituista. Englanti on niin kaukana ja englanti on helppoa.... Aikuisille.