Ihmettelin, että mikäs paperikasa kirkon alakerrassa oikein lojui.
Ai, se olikin meidän perheen papereita Vanhemmuus viikonlopulta. Siellä oli ollut hauskoja aktiviteettipisteitä, joissa perheinä tehtiin yhdessä erilaisia asioita ja paperimme olivat unohtuneet kirkolle.
Yksi tehtävistä oli elämäni palkintojenjakoseremonia. Sai antaa itselleen mitalit kolmelle tärkeimmälle asialle, jotka Jumala ja sinua rakastavat ihmiset ovat auttaneet sinua saavuttamaan.
Laiska kun olin, kysyin perheen muilta jäseniltä mistä asioista minulle voisi antaa mitalit.
He myönsivät minulle kultaa, hopeaa ja pronssia näistä asioista:
-tulkkaus
-pusut
-syvällinen kommunikaatio
Heh. Saa vapaasti miettiä kuka perheenjäsen myönsi minkäkin mitalin.
Mutta nyt kun mietin, niin nämä kaikki kolme ovat Jumalan lahjaa ja niihin tarvitaan myös rakastavia ihmisiä. Yksin ei onnistuisi.
28.3.13
27.3.13
Mitä teet kun pidät jotain pyhänä?
Jäin miettimään kysymystä: mitä teet kun pidät jotain PYHÄNÄ?
Olisin kiinnostunut kuulemaan ajatuksistanne asian tiimoilta.
Miten se, että jokin on PYHÄÄ vaikuttaa toimintaasi?
Olisin kiinnostunut kuulemaan ajatuksistanne asian tiimoilta.
Miten se, että jokin on PYHÄÄ vaikuttaa toimintaasi?
26.3.13
Pääsiäispuutarha
Viime vuonna teimme lasten kanssa kaksi pääsiäispuutarhaa.
Löysin sopivat neliön muotoiset kukkaruukut ja kivet joissa lukee "toivo" ja "usko". Ostin joitain pieniä kasveja ja koristesoraa. Toiseen kylvettiin rairuohoa ja toiseen vesikrassia.
Ensimmäisen pääsiäispuutarhan teemana oli risti ja Jumalan rakkaus:
Toisen pääsiäispuutarhan teema oli ylösnousemus. Kuvan ottamishetkellä krassi jo rehottaa niin kovin että polkua tyhjälle haudalle tuskin näkee:
Lapset haluaisivat tehdä tällaiset tänäkin vuonna.
25.3.13
Muuallakin kuin peitto silmillä
Vaihdoin sitten syksyisen ovikranssin keväiseen. Joulukranssi oli jäänyt välistä.
Mutta saatiinpas rairuoho ja ohra istutettua jo sentäs aika monta päivää ennen pääsiäistä. Ja koristeltua "pääsiäispuut".
Eli on siis ollut vaihteeksi päivä, jolloin on ollut aikaa olla rauhassa kotona lasten kanssa ja harrastaa kotoilua. M U K A V A A.
Kotoiluun kuuluu myös pyykkivuoren pienennysoperaatio. Erityisen ihmeellistä on, että suurin osa pyykeistä on myös viikattu ja laitettu kaappiin.
Onnittelen itseäni (ja perhettäni) suurenmoisesta päivästä.
Perjantaina mies jo huokasi "olisipa aikaa siivota"... Nyt parin kotopäivän jälkeen minäkin alan jo viihtyä täällä kotona muuallakin kuin sängyssä peitto silmillä. Ja taisivat lapsetkin huomata että ehkä järjestys on sittenkin ihan mukavaa...
Mutta saatiinpas rairuoho ja ohra istutettua jo sentäs aika monta päivää ennen pääsiäistä. Ja koristeltua "pääsiäispuut".
Eli on siis ollut vaihteeksi päivä, jolloin on ollut aikaa olla rauhassa kotona lasten kanssa ja harrastaa kotoilua. M U K A V A A.
Kotoiluun kuuluu myös pyykkivuoren pienennysoperaatio. Erityisen ihmeellistä on, että suurin osa pyykeistä on myös viikattu ja laitettu kaappiin.
Onnittelen itseäni (ja perhettäni) suurenmoisesta päivästä.
Perjantaina mies jo huokasi "olisipa aikaa siivota"... Nyt parin kotopäivän jälkeen minäkin alan jo viihtyä täällä kotona muuallakin kuin sängyssä peitto silmillä. Ja taisivat lapsetkin huomata että ehkä järjestys on sittenkin ihan mukavaa...
22.3.13
Juhla(va)a on
Huh, huh. Onpas ollut tekemistä. Sitä se juhliminen teettää.
Muksu, 11 v., totesikin: Äiti on tehnyt paljon työtä juhlien eteen, pessyt lattioitakin.
Lattioiden pesuunkin voi syttyä himo. Ei kovin usein, mutta ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Tilanteen syntymiseen tarvitaan huonoon kuntoon päässyt eteisen lattia, jota mikään ei tunnu enää puhdistavan. Sitten kun löytyy härpäke, jolla huomaa lian oikeasti irtoavan, on valmis jopa nelinkontin hinkkaamaan lattiaa tuntikaupalla. Tämän lisäksi tarvitaan myös hyvää seuraa (= yhtä hulluja ihmisiä).
Yli 40 tuntia meni eteisen lattiaan. Ei toki yhdeltä ihmiseltä, oli meitä useita. Mutta nyt on hieno. Kun kirkon ulko-ovesta astuu sisään, on mitä ihailla! Jos tulet käymään Jyväskylän adventtikirkolla pyydänkin kiinnittämään huomiota eteisen lattiaan...
Mutta ollaan sitä tehty paljon muutakin. Äänentoisto on uudistunut, kirkon tiloja on puunattu, kukka-asetelmia on tehty, kutsuja suunniteltu ja lähetelty, historiikkia väsätty (niin kirjallista kuin videollistakin), nettisivuja uusittu (no, ne eivät vielä ehtineet valmiiksi), ohjelmaa on suunniteltu, menua pohdittu, musiikkia ja näytelmää harjoiteltu, kirkkoa koristeltu, lumitöitä tehty, kutsuja jaettu, tiedotettu ja ties mitä.
Kaikkea tätä ja paljoa muuta, koska huomenna la 23.3. juhlistamme Jyväskylän adventtiseurakunnan 90 vuotta.
Tekeminen on ollut mukavaa, sillä vaikka olen ollut monessa mukana, en ole ollut yksin. Tämä on sitä kuuluisaa yhteisöllisyyttä. Olen (jälleen) aivan äimän käkenä siitä miten paljon niin seurakunnan jäsenet kuin ystävät ovat panostaneet. Mikä kunnia saada olla mukana.
Äkkiä se aika menee, siis myös ne kymmenen vuotta, jotka minä olen täällä saanut olla. Nyt iloisin mielin seuraavalle kymmenelle.
Juhlat ovat iloiset ja avoimet kaikille. Tervetuloa klo 11.
Ruusu 90-vuotiaalle. Ja paljon rispektiä aikaisemmille sukupolville.
Muksu, 11 v., totesikin: Äiti on tehnyt paljon työtä juhlien eteen, pessyt lattioitakin.
Lattioiden pesuunkin voi syttyä himo. Ei kovin usein, mutta ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Tilanteen syntymiseen tarvitaan huonoon kuntoon päässyt eteisen lattia, jota mikään ei tunnu enää puhdistavan. Sitten kun löytyy härpäke, jolla huomaa lian oikeasti irtoavan, on valmis jopa nelinkontin hinkkaamaan lattiaa tuntikaupalla. Tämän lisäksi tarvitaan myös hyvää seuraa (= yhtä hulluja ihmisiä).
Yli 40 tuntia meni eteisen lattiaan. Ei toki yhdeltä ihmiseltä, oli meitä useita. Mutta nyt on hieno. Kun kirkon ulko-ovesta astuu sisään, on mitä ihailla! Jos tulet käymään Jyväskylän adventtikirkolla pyydänkin kiinnittämään huomiota eteisen lattiaan...
Mutta ollaan sitä tehty paljon muutakin. Äänentoisto on uudistunut, kirkon tiloja on puunattu, kukka-asetelmia on tehty, kutsuja suunniteltu ja lähetelty, historiikkia väsätty (niin kirjallista kuin videollistakin), nettisivuja uusittu (no, ne eivät vielä ehtineet valmiiksi), ohjelmaa on suunniteltu, menua pohdittu, musiikkia ja näytelmää harjoiteltu, kirkkoa koristeltu, lumitöitä tehty, kutsuja jaettu, tiedotettu ja ties mitä.
Kaikkea tätä ja paljoa muuta, koska huomenna la 23.3. juhlistamme Jyväskylän adventtiseurakunnan 90 vuotta.
Tekeminen on ollut mukavaa, sillä vaikka olen ollut monessa mukana, en ole ollut yksin. Tämä on sitä kuuluisaa yhteisöllisyyttä. Olen (jälleen) aivan äimän käkenä siitä miten paljon niin seurakunnan jäsenet kuin ystävät ovat panostaneet. Mikä kunnia saada olla mukana.
Äkkiä se aika menee, siis myös ne kymmenen vuotta, jotka minä olen täällä saanut olla. Nyt iloisin mielin seuraavalle kymmenelle.
Juhlat ovat iloiset ja avoimet kaikille. Tervetuloa klo 11.
Ruusu 90-vuotiaalle. Ja paljon rispektiä aikaisemmille sukupolville.
A rose for the 90 year-old and pure respect for the earlier generations.
20.3.13
Ämmä on...
Mukula, 5 v. tulee äidin työhuoneeseen halaamaan äitiä: Ämmä on putuliini... Ämmä on putuliini... Äiti on putuliini.
Olenhan minä, mielelläni.
Olenhan minä, mielelläni.
11.3.13
Vihaisen näköinen äitiprinsessa
Mukula, 5 v. on pyytänyt äitiä piirtämään prinsessan, jonka hän voi värittää vesivärein.
Mukula: Tää näyttää aivan äitiprinsessalta kun tää on niin vihaisen näköinen.
Hmm. Minkälaista äitikuvaa prinsessasadut tarjoavatkaan tai - vielä pahempaa - minkälaista äitikuvaa tarjoaa oma elämä?
Mukula: Tää näyttää aivan äitiprinsessalta kun tää on niin vihaisen näköinen.
Hmm. Minkälaista äitikuvaa prinsessasadut tarjoavatkaan tai - vielä pahempaa - minkälaista äitikuvaa tarjoaa oma elämä?
Nam, mutta yök
Mukula, 5 v.: Mä tykkään äidistä niin että mun tekis mieli syödä äiti, paitsi -YÖK- äiti on lihaa! Mä en tykkää lihasta paitsi lihakalasta.
8.3.13
Ahdas taikametsä
Mukula, 5 v. katsoo Afrikan karttaa.
Mukula (osoittaa aavikkoa): Tuo on eriväristä kuin Suomi. (Osoittaa tummanvihreää Kongon aluetta) Tossa on Suomi.
Iskä: Suomi ei ole siinä. Aavikko on ruskeaa, koska siellä ei kasva mitään.
Mukula: Siellä on enemmän tilaa. Suomessa on ahdasta kun siellä on puita. Ja talvella ne muuttuu taikametsäksi.
Mukula (osoittaa aavikkoa): Tuo on eriväristä kuin Suomi. (Osoittaa tummanvihreää Kongon aluetta) Tossa on Suomi.
Iskä: Suomi ei ole siinä. Aavikko on ruskeaa, koska siellä ei kasva mitään.
Mukula: Siellä on enemmän tilaa. Suomessa on ahdasta kun siellä on puita. Ja talvella ne muuttuu taikametsäksi.
Sharia-oikeuden naistuomari
Ensimmäinen Sharia-oikeuden naistuomari: Kholoud Al-Faqih.
Mielenkiintoista.
"Naisina meidän tulee katsoa itseämme kaikista suunnista, kaikista peileistä eikä rikkoutuneesta peilistä. Jos katsomme itseämme rikkinäisestä peilistä näemme vain rikkinäisiä paloja. Jos katsomme itseämme kokonaisesta peilistä näemme kokonaisen ihmisen, jolla on täydet oikeudet. Tällä ihmisellä ei ole eroa on hän nainen tai mies tässä maailmassa ja yhdessä me menestymme."
Mielenkiintoista.
"Naisina meidän tulee katsoa itseämme kaikista suunnista, kaikista peileistä eikä rikkoutuneesta peilistä. Jos katsomme itseämme rikkinäisestä peilistä näemme vain rikkinäisiä paloja. Jos katsomme itseämme kokonaisesta peilistä näemme kokonaisen ihmisen, jolla on täydet oikeudet. Tällä ihmisellä ei ole eroa on hän nainen tai mies tässä maailmassa ja yhdessä me menestymme."
7.3.13
Uuden paavin valintatilanteesta
Jos Paavi Benedictus XVI:n ero ja uuden paavin valintaan liittyvät asiat kiinnostavat, tässä asiantuntevan ihmisen haastattelu: Francis Schussler Fiorenza, katolisen teologian professori Harvardista.
4.3.13
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)