Parasta kristinuskossa? No, Jeesus tietysti. Kristityt keskittyvät liian vähän uskonsa parhaaseen asiaan! Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White).
"Mutta jälleen kiusausta edelsi epäilevä vihjaus: "Jos kerran olet Jumalan Poika." Kristus tunsi kiusausta vastata tuohon jos-sanaan, mutta kieltäytyi vähimmässäkään määrin myöntymästä epäilykseen."
Kun kuulee sanottavan "jos kerran olet...", kannattaa olla varuillaan. Aika usein tuollaista puheenpartta käytetään manipulointitarkoituksessa.
Moni uskova ei oikein tiedä mitä tehdä kun heille sanotaan "jos kerta olet uskova niin täytyyhän sun..." tai "mikäs uskova sä oikein luulet olevasi kun..." Usein näin sanotaan nimenomaan hyväksikäyttötarkoituksessa. Yritetään saada rahaa tai toinen tekemään tahtonsa mukaan.
"Jos" sanaan tekee mieli reagoida. Tekee mieli poistaa esitetty epäily.
Mutta miltä tuntuu ajatus siitä, että kun on Kristuksessa ei tarvitse päteä, ei tarvitse välittää mitä muut ajattelevat, ei tarvitse myöntyä manipulointiin, ei tarvitse puolustaa mainettaan?
Kun olen Kristuksessa, on minulla kaikki hyvin vaikkeivat kaikki "asiat" olisikaan hyvin. Jeesus riittää. Ei tarvitse provosoitua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti