Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 8.
Kahdeksannen luvun aiheena on Jeesuksen matka pääsiäisen viettoon Jerusalemiin hänen ollessaan 12-vuotias ja jääminen keskustelemaan opettajien kanssa vanhempien palatessa kotiin.
"Rabbiinit puhuivat siitä ihmeellisestä arvonnoususta, jonka Messiaan tulo toisi juutalaisille, mutta Jeesus viittasi Jesajan ennustukseen ja kysyi niiden raamatunpaikkojen merkityksestä, jotka käsittelevät Jumalan Karitsan kärsimyksiä ja kuolemaa."
Messiaasta toivottiin suuruuden aikojen tuojaa, valtaa ja rikkautta. Siksi oli vaikea tunnistaa Messiasta, joka tulikin kärsimään ja kuolemaan.
Luulenpa, että samantyyppinen ajattelumalli ei ole niin hirveän kaukana meistä nykyisistäkään kristityistä. On niin helppoa mitata hengellistä ja seurakunnallista 'menestystä' samanlaisin mittarein kuin muitakin asioita mitataan: lukumäärillä, rahalla, kunnialla, kuuluisuudella, koulutuksella tai arvostuksella. Kuitenkin Jumalan tahdon toteuttaminen voi olla aivan jotain muuta: pieniä tekoja, palvelua, kärsivällisyyttä, vaatimattomuutta, vähään tyytymistä, rohkeutta silloinkin kuin ei ole parrasvaloissa tai kun ei saa teostaan suosiota - jopa uhrautumista.
Mietittäväksemme: Missä yllättävässä voit tänään nähdä Jumalan voiman ja armon? Onko Jumala läsnä vaikeasti tunnistettavassa tilanteessa, tunteessa, paikassa?
2 kommenttia:
Kirjailija C.S. Lewis on sanonut näin: "Kun ihminen kääntyy Jeesuksen puoleen ja näyttää edistyvän aika mukavasti, hänestä tuntuu usein luonnolliselta ajatella, että hänen elämänsä alkaakin nyt sujua melko tasaista rataa. Kun hänelle sitten tulee vaikeuksia - sairautta, rahahuolia, uudenlaisia kiusauksia - hän pettyy. Hänestä tuntuu, että sellainen olisi kyllä voinut olla paikallaan ennen hänen herättelemisekseen parannuksen tekoon, mutta miksi nyt? Siksi, että Jumala pakottaa sen avulla häntä eteenpäin, Jumala panee hänet tilanteisiin, joissa hänen on oltava paljon rohkeampi tai kärsivällisempi tai rakastavampi kuin hän ikinä ennen uneksikaan. Se tuntuu meistä itsestämme tarpeettomalta, koska meillä ei ole vielä aavistustakaan siitä, miten ihmeellisiä olentoja Jumala aikoo meistä tehdä."
Hyvä lainaus. Me niin helposti tyytyisimme siihen millaisia nyt olemme emmekä välttämättä halua kasvaa koska se on lähestulkoon aina kivuliasta.
Lähetä kommentti