Mitenköhän usein uskonnollisessa opetuksessa ja kristillisessä kasvatuksessa nykyään painotetaan Jumalan äänen kuulemista ja hiljaisia hetkiä? Tässäpä pohdittavaa meille vanhemmille, isovanhemmille, opettajille, kerhojen vetäjille, nuorisotyötä tekeville ja muille lasten ja nuorten kanssa toimiville."Kristuksen päivinä nuorten uskonnollinen opetus oli muuttunut muodolliseksi. Perimätietö oli suurelta osin syrjäyttänyt pyhät kirjoitukset. Ajatukset täytettiin aineistolla, jolle ei annettaisi arvoa taivaan yliopistossa. Oppilailla ei ollut aikaa hiljaisiin hetkiin Jumalan kanssa, niin että he olisivat kuulleet hänen äänensä puhuvan sisimmässään. He kääntyivät pois viisauden lähteestä. Se, mitä pidettiin "korkeampana" opetuksena, muodosti suurimman esteen nuorison todelliselle kehitykselle. Heidän mielensä tuli ahtaaksi ja rajoittuneeksi."
"Seurustelu Jumalan kanssa rukouksessa kehittää henkisiä ja siveellisiä voimia."
2 kommenttia:
Kiitos näistä kaikista ajatus tiivisteistä. Helmiä mietittäviksi ja sulatettaviksi ja toteutukseen!
Siltikin, vaikka lie kaksi kertaa on opus luettu. Helena S
Kiitos, Helena. Sulatellaan ja toteutetaan.
Lähetä kommentti