Kotimme vessa on pieni, mutta sivistävä.
Pöntöllä istuskellessaan on voinut opetella twin-kielen perussanastoa vessan ovesta. Tai Suomen kaloja, pihapiirin lintuja ja Pohjois-Amerikan intiaanien alkuperäisiä asuma-alueita. Sivuseinällä on Afrikan kartta ja raamatunjakeita. Merieläinjuliste on tippunut pois.
Vessan taide-elämyksestä on vastannut Reidar Särestöniemen Afrikkalainen omakuva (1972) vuotemme Afrikka-teemaan sopien.
Ennen Ghanan-matkaa tuntui siltä, että täytyisi opetella twin-kielestä perustervehdyksiä ja sanoja, jotta saisi kahden viikon reissusta enemmän irti. Niinpä perussanasto kiinnitettiin vessan oveen, siellä sitä tuli tutkailtua useamman kerran päivässä. Ja olihan siitä iloa matkalla. Vieläkin osaan laskea kymmeneen twiksi!
Tosin pienen pieni twin taitoni oli osoittautua olemattomaksi seurakuntamme kansainvälisessä päivässä elokuussa. En ollut huomannut, että mukana oli myös ghanalainen ennen kuin kansainvälisessä konsertissa ghanalainen mies nousi eteen laulamaan. Koko lauluesityksen ajan yritin epätoivoisesti miettiä jotain twin-kielistä sanaa mieleeni, mutten saanut kiinni yhdestäkään! Yli kymmentä kieltä olin päivän aikana jo puhunut (useimpia vain pari sanaa) ja tulkannut suuntaan ja toiseen ja twi oli täysin kadoksissa. Mikä riemu kun laulun päättyessä yht'äkkiä mieleeni pompahti edes yksi sana medase (=kiitos) ja sain kiittää häntä omalla kielellä.
Tosin twi ei sinänsä ollut hänen oma kielensä, vaan jokin muu Akan-kieli (joihon myös twi kuuluu). Siellä päin Ghanaa, jossa me olimme (Ashanti), twi lausutaan suurinpiirtein "tchii", mutta tämä mies lausui se "phii". Voi tuota kielten paljoutta.
Mutta takaisin sivistysvessaamme. Twin kielen laput olivat pahasti repeytyneet ja otimme ne pois. Mukula, 9 v. kauhistui: "Älä ota pois! Mä haluun vielä oppia lisää twiitä."
Korvaukseksi sivistysrepertuaariimme lisättiin ruokasienet, luonnonmarjat, päiväperhoset ja isoiäidin perennat. Saa nähdä mitä niistä jää mieleen. Pihapiirin linnuista olen opetellut lintujen ruotsinkielisiä nimiä ja ne jo sujuvat kohtuullisesti. Nyt olen tosin huomannut, että en tunnista lintuja näon perusteella. Voin tuijottaa linnun kuvaa ja miettiä pääni puhki mikä se olisi ja sitten luen että se onkin vaikka mustarastas. Auts.
Minulle lintu on lintu ja kala on kala ja sen monimaisempi määrittely on jo ammattilaisten puuhaa. Mutta ehkäpä olisi terveellistä aivojumppaa opetella tunnistamaan lintuja myös visuaalisesti eikä vain tietää mitä niitten nimet ovat ruotsiksi? Voisi vaikka syntyä ihan uusia polkuja aivoihin.
Mustarastas on muuten ruotsiksi koltrast.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti