Teema vuodelle 2011

Vuosikin on taas vaihtunut. Toivottavasti Pastorin blogin lukijoilla se on alkanut mukavasti ja joulutkin menneet suotuisasti. Täältä päin ei juuri joulutervehdyksiä maailmalle lähtenyt. Sen sijaan kodissamme on pari sotkuisuuden kroonista pesäkettä saatu siivottua: eteispömpeli ja projektihuoneen pöytä (tiedoksi niille jotka huusholliamme tarkemmin tuntevat). Täällä päin tunnemme siis suurta iloa ja mielihyvää kyseisiä paikkoja katsellessamme. Toivottavasti teitä tervehdyksittä jääneitä ilahduttaa tämä tieto... ;-D

Vuoden alkaessa on hyvä miettiä tarpeellisia muutoksia elämäänsä. En sinänsä harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta silloin tällöin olen kyllä tehnyt erinäisiä päätöksiä. Eräänä vuonna päätin välttää mahdollisuuksieni mukaan aromivahvennetta ja fruktoosisiirappia. Se on kyllä oiva tapa hankaloittaa elämäänsä... Niitä nimittäin löytyi lähes kaikkialta. Siinä meni suosikkikaakao, nuudelin mausteet, monet soijatuotteet... Onneksi aromivahvennetta ei ole kunnon vanhassa Nutanan Nuttolenessa. Se sentäs on vain maapähkinää ja suolaa. Tuli tehtyä myös löytöjä. Esim. Rainbow:n kasvisfondissa ei ole aromivahvennetta.

Vuoden 2010 teemaksi otimme kiitollisuuden. Yksi ja toinen perheemme jäsen tarvitsi tässä harjoitusta. Täytyy sanoa, että se on tehnyt meille hyvää. (Aiheesta tullee ihan oma postaus.)

Vuoden 2011 teemaksi nousi mielessäni yleissivistävästi "Biblical literacy" eli Raamatun tuntemus. Ilman Raamatun tuntemusta ei pysty kunnolla ymmärtämään eurooppalaista kulttuuria. Taide, musiikki, historia, runous, kirjallisuus ja elokuvat avautuvat aivan eri tavalla kun on tietoinen Raamatun perussisällöstä, sen teemoista ja myös asioista, joita Raamatussa ei ole. Joyful Woman selittää asiaa erinomaisesti kirjoituksessaan "Crucial Literacy". Jopa telkkariohjelmista kuten Doctor House saa paljon enemmän irti kun tuntee Raamattunsa!

Muistuupa mieleeni omakohtainenkin esimerkki. Joskus vuosia sitten olin Kiasmassa katsomassa näyttelyä. Oliskohan ollut ARS, en ole aivan varma. Kiersin näyttelyä oppaan mukana, silloinhan näistä saa paljon enemmän irti.

Yksi taideteos oli huone, jossa oli paljon ruukkuja, joissa oli erilaisia tuoksuja ja hajuja, joita sai haistella. Yksi niistä oli sekoitus kaikkia muita tuoksuja ja se haisi ihan hirveältä. "Tuoksun" nimi oli Babylon. Opas kertoi tästä taideteoksesta asioita, mutta jätti mielestäni oleellisimman asian sanomatta. Kommentoin hänelle miten osuva nimi Babylon pahan hajuiselle sekoitukselle oli sillä sen Raamatullinen merkitys on "sekoitus". Opas ei tätä simppeliä asiaa tiennyt ja ilman tätä tietoa jäi hyvin mielenkiintoinen ulottuvuus tästä taideteoksesta ymmärtämättä!

Jos haluan että länsimainen kulttuuri ja taide (jopa nykytaide) avautuvat lapsilleni syvällisellä tasolla, tehtäväni on pitää huolta että heillä on riittävä Raamatun tuntemus. Tärkeä asia jo ihan yleissivistyksen ja kulttuurielämysten takia. Itselleni taide on merkityksellistä ja mielelläni avaan lapsillenikin sen oven.

Adventtikirkossa pystyy kyllä hyvin kartuttamaan raamatuntuntemustaan jos haluaa. Joka viikko jumalanpalveluksen osana on raamattutunti, joissa käydään läpi eri Raamatun kirjoja tai teemoja. Viimeksi oli aiheena Vanhan testamentin taustahahmot. Se olikin mielenkiintoista! Harvalla oli aktiivimuistissa kuka oli Rispa (Kuningas Saulin vaimo) ja mitä merkittävää hän teki tai kuka oli mies jota kutsuttiin nimellä "Jumalan mies."

Nyt seuraavat kolme kuukautta raamattutunneilla käsitellään tunteisiin liittyviä aiheita (ahdistus, stressi, suhteet, syyllisyys, hyvä ajattelu, toivoa masentuneelle, sitkeys, omanarvontunto, mustasukkaisuus, vapaus riippuvuuksista, luonto terveyden lähteenä ja Jeesuksen kumppanuus).

Kaikkea raamatuntuntemusta ei voi kuitenkaan ulkoistaa seurakunnalle. Kodista saa parhaan pohjan tälle yleissivistykselle. Niinpä tänä vuonna kiinnitämme tähän asiaan erityistä huomiota meidän perheessämme. Vanhemmat aikovat lukea Raamatun kokonaan ja koululainen lukee lasten raamattuvuotta. Tekee ihan hyvää itsellekin, siitä onkin jo aikaa kun olen järjestelmällisesti lukenut Raamatun läpi.

Panostamme myös aikaisempaa enemmän vanhoihin kunnon perinteisiin muistojakeisiin. Koululaisen raamattutunneilla (pyhäkoulussa) käytetään Isän kämmenellä -raamattuoppaita. Niissä on hyvät ja lyhyet muistojakeet joka viikolle. Ne on myös kerätty yhteen kirjan loppuun. Siitä vaan värikopio ja vessan seinään... Ja aina kun muistojae osataan, raha säästönorsuun vilahtaa!

Tämmöisin ajatuksin olemme vuotta aloittamassa. Saa sii ny (kuten kotopuolessa sanottaisiin) mitä tämä teema elämäämme tuo.

Toivotan sinulle merkityksellistä vuotta 2011 ja uusia ilon, mielenrauhan ja rakkauden uomia elämääsi.

We wish you Happy New Year 2011

with many adventures of grace.