Tiivistelmä saarnasta Jyväskylän adventtikirkossa 23.1.2010 uskonnonvapauspäivänä ja Kristittyjen ykseyden rukousviikolla.
Rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. (1 Joh. 4:7)
Rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta. (Matteus 5:44)
Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne... (3 Mooses 19:33,34)
Rakastakaa toisianne. Rakastakaa vihamiehiänne. Rakastakaa muukalaisia.
Tervetuloa adventtikirkkoon Kristittyjen ykseyden rukousviikolla. Tervetuloa juhlimaan kanssamme myös uskonnonvapautta. Nämä kaksi asiaa liittyvät läheisesti toisiinsa: kummassakin on syvimmillään kysymys rakkaudesta.
Jumala on käyttänyt muukalaisia, "toisia" ja erilaisia tuomaan häneltä siunauksen kautta aikojen. Abrahamin siunasi Melkisedek, "Korkeimman pappi." Silloin ei ollut olemassa Israelin pappeja, ei ollut vielä koko Israelin kansaakaan.
Jeesuksen syntyessä saapui viisaita miehiä idästä. He olivat eri kansaa, ei rotua, eri uskontoa. He etsivät viisautta tähdistä. He tulivat varmistamaan Jeesus-vauvan henkilöllisyyden ja toivat samalla siunauksen.
Ehkäpä yksi syy siihen, että Jumala käyttää muukalaisia siunauksen välikappaleina on se, että Jumalakin on "toisenlainen", ihan erilainen kuin me. Jumala ei sovi meidän muotteihimme. Jumala on paljon enemmän. Hän on suuri, käsittämätön. Jeesuksessa pääsemme tätä suurta ja salaperäistä hyvin lähelle, mutta meidän tulee silti muistaa Jumalan suuruus ja pyhyys eikä pienentää häntä kaltaiseksemme. Ehkä juuri siksi Jumala lähettää meitä siunaamaan ja rakastamaan myös muukalaisia, ihmisiä jotka ovat hyvin erilaisia kuin me. Heidän kauttaan kuvamme Jumalasta laajenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti