Muksu, 7 v, ja mukula, 1 v ovat molemmat äidin sylissä sohvalla.
Äiti: Mulla on erikieliset tytöt.
Muksu: ???
Äiti: Sä puhut suomea, mukula puhuu jotain muuta kieltä.
Muksu: Mukula puhuu onomatopoetiikkaa.
Äiti: Osasitpas vaikean sanan.
Muksu: Ei se oo vaikea. Onomatopoetiikkaa! ... Mä osaan sanoa sen, mukula ei. Se ei osaa sanoa sen kielen nimeä!
3 kommenttia:
Piti ihan googlata, että onko Muksun mainitsemaa kieltä olemassa!
Termi kuullosti tiedeartikkelista bongatulta ja lievästi tutulta, mutta selkosuomeksi en osannut sitä kääntää ilman Internetin apua!
Vaikka paljon puhutaan opetuksen resurssien jatkuvasta niukentamisesta, niin opetus näyttää olevan silti paremmalla tolalla kuin 70-luvulla, jolloin itse olin toppuluokkalainen :-)
Vai onko Muksu itseoppinut?
Heh! :-) Kyllä mäkin olen joutunut käyttämään Internetin sivistyspalveluja sanan selvittämisessä!
Syy muksun sivistykseen on hänen isoäitinsä, mumski, joka on meitä kaikkia informoinut mikä mukulan kieli oikein on.
Mumskin sivistyskoulun ansiota oli myös kun muksu alle kaksivuotiaana kaatuessaan ja naarmuja polveen saadessaan pystyi kertomaan mitä se on: asfalttiekseemaa! ;-D
Voisi olla ainesta muuten ristisanojen laatijaksi tai ainakin ratkojaksi tuosta Muksusta, kun osaa viljellä sivistyssanoja. Siinä ne eriöt esiöt yliöt ja taivukkaatkin tulisivat tutuiksi!
Lähetä kommentti