Useamman päivän nettipimennon jälkeen täytyy vihdoin julkisestikin riemuita Amerikan vaalituloksesta.
Barack Obaman voiton lisäksi minut tekee erittäin iloiseksi selkeä voitto. Ei ne jenkit ehkä olekaan niin tyhmiä kuin eurooppalaiset haluais ajatella? ;-)
Nettipimennossa olen muuten ollut Helsingissä, jonne matkasin vauvan kanssa ilman kukkaroani... On kyllä aika erikoista - ja hyvin uhkarohkeaa - että pienten avuttomien vauvojen hoito on uskottu naisille, joiden aivokapasiteetti on erittäin alhaisella vaihteella synnytyksen/imetyksen/lastenhoidon/ties minkä takia. Ihme on ettei kaiken aikaa ympäri maita ja mantuja löydy unohtuneita vauvoja!
Mitäköhän tämäkin reissu kertoo valmiudestani palata palkkatyöelämään?!?! ;-)
Mutta jokatapauksessa: Congratulations America!
4 kommenttia:
Suuren meren takainen valinta antaa maailmalle vähän toivoa...
Mitä tulee valmiuksiin palata työelämään, eivätkös onnelliset ihmiset ole parhaita omassa tehtävässään? Onnellinen voi unohtaa moisen arkisen realiteetin, kun on keskittynyt oleelliseen eli lapseen. Onnellisen papin seurakuntakin saa onnesta osansa. :)
Heh, toivottavasti onnea riittää joka suuntaan... ;-)
Se on kai jotenkin mietitty niin että kaiken unohtaa, paitsi sen vauvan. Kyllä tietysti joskus toivoisi että luonto olisi järjestänyt asian tarkoituksenmukaisemmin, ja vauvoille jonkun täyspäisen seuralaisen :)
Niille äideille, joiden imetysdementia on päässyt niin pahaksi että saattaisivat hukata vauvan, suosittelen kantoliinaa. Ihan tosi, välillä unohdin että koko tyyppi oli matkassa :D
Katja, tuo on kyllä hyvä argumentti kantoliinan puolesta! ;-)
Lähetä kommentti