Amerikan vaalit jännittävät

Minua jännittävät Amerikan vaalit.

Muistan kun George Bush valittiin Bill Clintonin jälkeen. Asuimme silloin Amerikassa. Kuuntelin hänen puhettaan televisiosta ja alkoi suorastaan itkettää, niin paljon kaipasin Clintonin puheita. Clinton osasi sentään pitää mielenkiintoisia puheita ja oli karismaattinen esiintyjä. Niitä oli hauska seurata. Miehen kanssa totesimme, että nyt pitää muuttaa maasta pois, ei näitä Bushin puheita voi kestää.

Muistan sen päivän kun menin heprean luennolle vaalien jälkeen. Olikohan siinä vaiheessa jo korkein oikeus päättänyt että Bush voitti vaalit. Opettajamme, nuori ja älykäs juutalaismies oli kuin maansa myynyt. Kommentoitiin: luulin, että tämä on demokratia...

Tämän kertainen vaalikierros on ollut historiallinen: demokraatit valitsemassa joko naisen tai mustan ehdokkaakseen. Tuntumani oli että Amerikka ei ole valmis naispresidenttiin, mutta musta mies saattaisi onnistuakin. Seksismi taitaa olla vielä syvemmässä kuin rasismi.

Ehkä oli hyvä ettei Hillary Clintonista tullut ehdokasta. Naisen olisi ollut melko mahdotonta voittaa vaaleja. Kaiken lisäksi Amerikasta löytyy paljon kiihkeitä, suorastaan raivoisia Clinton-vihaajia. Obama on persoonana inspiroivampi. Jopa se yksi ainut McCain kannattaja, jonka tunnen myöntää pitävänsä Obamasta.

Mutta miten on: kuinka käy mustan miehen? Pitkään ajattelin että kyllä Amerikka kuitenkin viime metreillä päätyy tuttuun ja siksi turvalliselta tuntuvaan valkoiseen, iäkkäämpään mieheen ja vielä sotasankariin. Vaikka kuinka Obama on saanut tavalliset ihmiset liikkeelle ja hänen kamppanjansakin on heidän rahoittamansa.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Obamalla sittenkin olisi mahdollisuuksia tulla valituksi. Talouskriisi on koskettanut amerikkalaisten elämää sen verran konkreettisesti että ehkä tarpeeksi moni ymmärtää kuinka haitallista republikaanien politiikka on sillä(kin) alalla ollut.

Ehkä. Toivottavasti. Tiukka kisa varmaan kuitenkin tulee.