Ajomatkalla täytyi vaihtaa levyä, jotta kuskina toiminut iskä pysyisi vireänä. Laitettiin soimaan Petraa, kristillistä raskaampaa rokkia/heviä, josta perheen vanhempi polvi tykkää. Soitettiin kyllä hiljaa, vaikka olisi tehnyt mieli luukuttaa hieman.
Toisen kappaleen jälkeen muksu totesi: Täytyis olla korvatulpat, tää on niin kovaa.
Yhteen eivät mene sukupolvien musiikkimaut... ;-)
2 kommenttia:
Hei!
Se on kyllä totta, ettei meluun (kohtuulliseenkaan?!) meinaa millään tottua. Niin ne on korvatulpat minullakin joka kerta, kun bändin kanssa harjoitellaan, vaikkeivät niitä muut käyttäisikään. Jos ne joskus meinaa unohtua, käy olo sietämättömäksi; rumpalinkaan kanssa ei voi olla samassa tilassa ilman suojaimia. TÄssä valossa kyllä ymmärtää, jos ei 5-6 -vuotiaan kuulo kestä!
Tällä kertaa ei ollut kysymys melusta, koska musiikki oli hyvin hiljaisella, vaan musiikkimausta. :-)
En minäkään melusta välitä. Elokuviinkin tarvitsen korvatulpat!
Lähetä kommentti