Nainen: Aattelin vaan soittaa ja kertoa että Jumala on hyvä.
Mies: No tuo ei nyt paljon mun uskoa vahvista.
Nainen: Mä en voi sanoa muuta. Jumala on tosi hyvä, paras vaan uskoa!
Pastorin työssä on (ainakin) yksi hankala puoli. Siinä kohtaa paljon asioita, jotka saavat aikaan syvää iloa ja riemua, toki välillä myös surua -mutta niitä ei voi jakaa toisten kanssa, koska kyseessä ovat hyvin yksityiset asiat.
Sydän pakahtumaisillaan haluaisi kuuluttaa kaikille että tällainenkin ihme on tapahtunut! En olisi ikinä uskonut! Ajatella! Voiko ihmisen sydämessä todella tapahtua näin ihmeellisiä asioita! Jumala on todella hyvä!
Samoin surujen kanssa. Niille on annettava aikansa, mutta toisille ei voi kertoa miksi.
Niinpä sanon teillekin arvoisat blogin lukijat - ilman sen syvempiä perusteluja - että kokemukseni on tämä: Jumala on hyvä ja tekee ihmeellisiä asioita. Ja kun on surua, hän kantaa. Tälläkin hetkellä molempia on, iloa ja surua.
Vaajakoski, marraskuu 2007.
Vaajakoski, Central Finland. November 2007.
4 kommenttia:
Taidatkos sen paremmin sanoa: "Jumala on hyvä". Lause sisältää paljon enemmän kuin kolme sanaa, kun sitä pysähtyy miettimään.
Pappi on vaitiolovelvollinen kaikissa tilanteissa. Työnohjaus on kuitenkin mahdollisuus purkaa paineita. Valitettavasti sitä on vain vaikea saada. Itse olen yhden kerran käynyt läpi työnohjausprosessin (40 tuntia) n. 15 vuota sitten. Taas olisi siiihen tarvetta.
Työnohjauksesta täälläkin unelmoidaan...
Viimeisimmän opiskelujakson aikana (jolloin sain nauttia työnohjauksesta opiskeluun kuuluvassa työssä) lupasin itselleni etten enää suostu tekemään töitä ilman työnohjausta... No, se lupaus ei ole pitänyt, tässähän tätä on jo mennyt monta vuotta.
Lohduttaa edes hieman että kohtalotovereita on luterilaisissakin kollegoissa, joiden olen olettanut saavan työnohjausta huomattavasti helpommin kuin pienemmän kirkkokunnan työntekijöiden. ;-)
Toivotaan toisillemme työnohjausta!
Kai pastorin vaitiolovelvollisuudellakin rajansa on. Miten pastori suhtautuisi, jos hänen korviinsa kantautuisi tieto seurakunnan jäsenen tahallisesti tekemästä moraalisesta vääryydestä, jonka seurauksena useiden muiden ihmisten maailma olisi kokonaan särkynyt? Jos kenenkään ”yksityisasioihin” ei voi puuttua, saako sellainen henkilö rauhassa esittää viatonta naamaa ja jatkaa aktiivista osallistumistaan seurakunnan toimintaan joutumatta minkäänlaiseen edesvastuuseen?
Kabiiri, tässä ei ole kysymys mainitsemasi kaltaisesta tapauksesta, vaan syvän ilon tai surun ilmaisemisesta. :-)
Lähetä kommentti