1.10.07

Hevoskuiskaajapastori - Syyskuun maaseuturaportti Hollannista 12

Pysähdyin pyörräillessäni ottamaan kuvia laitumella olevista hevosista. Ne eivät kiinnittäneet minuun sen kummempaa huomiota.

Paikalle sattui iltakävelyllä ollut pastori, joka rupesi seurustelemaan hevosten kanssa. Hetken kuluttua molemmat olivat aidan luona tekemässä tuttavuutta. Toisen hetken kuluttua ne osoittivat kilpaa hellyyttä pastorille antamalla pusuja, tökkimällä hellästi hänen poskeaan ja kilpaillen hänen huomiostaan.

Rukoilin että näkisin kävelyllä hevosia, sanoi pastori. Hän kertoi että kun hänellä on vaikeita kysymyksiä ratkaistavana lähtee hän 4-5 tunnin ratsastusretkelle ja palaa kotiin asiat selvinä.

Olin kiitollinen että pääsin näkemään tämän luonnollisesti - ja nopeasti - muodostuneen ystävyyden ja kokemaan hevoskuiskaajapastorin ja hevosten välillä olleen vahvan ja liikuttavan yhteyden.

Jumalassa on jotain samaa kuin hevoskuiskaajapastorissa. Salaperäisellä tavalla hän kutsuu ja saa ihmisen tekemään tuttavuutta ja haluamaan yhä lähemmäs. Lempeys ja rakkaus saavat epäluulot ja pelot väistymään. Yhteys ja sen tuoma molemminpuolinen ilo löytyvät.


Horse whisperer pastor. Dalfsen, the Netherlands.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana, Luojan luomia on eläimetkin, niin se vaan yhteys syntyy. Hienoja kuvia, tuli hyvä olo tuosta mitä kirjoitit ja kuvasit. :o) Nyt lähden halaamaan koiraani. :o)

Ansku kirjoitti...

Yhteys on salaperäistä, kuitenkin niin konkreettista. Myös eläinten kanssa.

senni kirjoitti...

mua murehduttaa ne ihmiset jotka ei kaikesta huolimatta tule innostuneeksi tosta Jumalan hellyydestä. mikä mättää.. :/

Ansku kirjoitti...

Jumala ei pakota. Rakkaus on vapaaehtoista. Jos se on pakotettua, painostettua tai jotain muuta sellaista niin se ei ole rakkautta.

Rakastaminen on siitä rankkaa että ketään ei voi pakottaa rakastamaan itseään tai toista. Siksi meillä on sydänsuruja ja murehtimista. Olen huomannut sen kuuluvan rakkauteen.