Ajatuksia hiljaisuudesta

Retriitti teki hyvää. Yleensä retriittiin on tultu stressaantuneena suoraan kiireen keskeltä, mutta tällä kertaa menin sinne lomalla - jo valmiiksi rentoutuneena. Onneksi tuli sentään kiire sinne mennessä. Ajeltiin rallia hiekkatietä Törmälään Rautalammilla.

Mieskin oli muuten mukana. Rakkautta, rallia ja retriittiä, viikonloppu miehen makuun... ;-)

Retriitissä kaikki ovat tietenkin omissa huoneissaan, sillä idea on lepo, rauhoittuminen ja hiljaisuus. Puhumattomuus on ihanaa herkkua (varsinkin näin puhetyöläisestä). Aistit ja ajatukset aktivoituvat.

Tämän kertainen retriitti oli minulle siitä erilainen että osallistujina oli myös tuttuja ihmisiä. Se tuntui hyvältä: sanaton yhteys ja siunaavat ajatukset toista kohtaan. Retriitti oli osa oikeaa elämää eikä siitä erillinen lokero.

Pidin tästä retriistä, sillä ohjelmaa ei ollut liikaa. Joissain retriiteissä tulee melkein stressi liian tihein pidettävistä hartaushetkistä. Nyt rytmi oli hyvä ja osallistuinkin kaikkiin rukoushetkiin, sillä koin ne antoisina.

Tässä retriitissä minua miellytti myös se ettei esillä ollut ikoneita. Ymmärrän hyvin että monille ne ovat hartauselämässä merkityksellisiä, mutta täytyy myöntää että minulle henkilökohtaisesti ne ovat häiritseviä. Jos menisin ortodoksiseen tai katoliseen retriittiin olisivat ne luonnollinen osa ympäristöä, mutta luterilaisissa retriiteissä ne tuntuvat oudoilta. Hiljentymistäni ja keskittymistäni Jumalaan häiritsevät kuvat toisista ihmisistä kynttilöiden ympäröiminä merkittävillä paikoilla.. Ne tulevat tielle, esteeksi. Siispä nyt iloitsin että tätä häiriötä hiljentymiselleni ei ollut.

Eläkkeellä olevan sairaalapastori Anja Toivolan tapa vetää retriittiä on yksinkertainen ja kiinni elämässä. Olemme yhdessä yksin omin ajatuksinemme. Se riittää. Kuuntelemme itseämme ja Jumalaa. Rukoilemmekin, mutta eivät ne rukoukset välttämättä niin ihmeen hurskaita retriitissäkään ole.

Toivolan teksti- ja virsivalinnat ja kommentit käsittelivät ihan oikeata elämää, syntiä ja armoa, luottamusta Jumalaan. Kirjoitin muistiin tekstit ja virret ja lueskelin niitä sitten vielä itsekseni. Se osoittautui itselleni sopivaksi tavaksi. Sana, kielikuvat ja rukous alkoivat elämään.

Heti ensimmäisenä iltana nousi esiin retriittiteemani, jota maistelin koko viikonlopun ajan: "Herran tie on hyvä." (Psalmi 25:10) Se riittää, ei tarvitse haikailla muualle. Kaikki mitä tapahtuu ei tietenkään ole Jumalasta, mutta tilanteessa kuin tilanteessa on parempi valita "Herran tie" eli hänen valtakuntansa mukainen tapa toimia ja elää. Herran tie on hyvä, joten elä ja iloitse hyvyydestä joka sinun ympärilläsi on.

Viikonlopun valokuvia katsellessani huomasin, että tie-teema toistui niissäkin. Joten tässäpä teille pieni blogiretriitti teemana tie. Mitä nämä kuvat kertovat sinulle tiestä, jolla olet?

Rautalampi. Maaliskuu 2007. / Rautalampi, Finland. March 2007.