Sellaisia ei hänellä vielä ollut, koska en ole pitänyt kiirettä niiden hankkimisella. Antaa barbiaikakauden alkaa sitten kun yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri vaatii tai se muuten luonnollisesti tapahtuu. Näin kävi siis viisivuotiaana.
Olen suhtautunut barbeihin hieman varauksellisesti, koska niiden antama naiskuva mietityttää. Toisaalta olen itsekin sellaisilla leikkinyt ja silti saanut riittävän terveen itsetunnon. Mielenkiinnolla seurasin kiinnostavatko barbit muksua, joka on viime aikoina leikkinyt lähinnä pehmoleluilla. Kyllä kiinnostivat. Kovasti hän puki ja riisui niitä ja tuli välillä kysymään "onko barbi kaunis?"
Barbien nimeksi muksu on antanut Kynttilä ja Pikku-Kynttilä. Hän tuntuu oivaltaneen jotain oleellista barbien ulkomuodosta: pitkiä ja laihoja kuin kynttilät.
Kynttilä ja Pikku-Kynttilä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti