Kustakin alueellisesta yksiköstä hallitukseen kuuluu esimies (joka on yleensä miespastori) sekä maallikkoedustaja. Maallikolla tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole seurakunnan palkattu työntekijä. Useimmat harvoista hallitukseen kuuluvista naisista ovat maallikkojäseniä. Koska olen nainen olettivat keskustelukumppanit luonnollisesti minunkin olevan "maallikko."
Ei, olen pastoriedustaja.
Tätä seurasi yleensä määrätynlainen katse, johon olen jo tottunut. Se ei ole paha, alentuva eikä loukkaava. Se on vain hetken "tyhjyys" katseessa kun vastaukseni ei sovikaan ennakko-odotukseen ja asia menee joko ohi tai uudelleen käsiteltäväksi. Täällä Suomessa tätä katsetta harvemmin kohtaa ja niinpä nyt huvittuneena seurasin ihmisten reaktioita ja sitä kuinka kauan kestää ennen kuin asia menee perille.
Eräs nainen tuli parin päivän päästä sanomaan: Onneksi olkoon! Nyt minä vasta ymmärsin että sinä olet pastori. Hienoa! Olin toki jo ensimmäisenä päivänä kertonut sen hänelle.
Keskustelujen lomassa vilahteli kysymyksiä kuten
-Onko sinulla perhettä, lapsia?
-Ai, olit jo naimisissa kun menit opiskelemaan?
-Miten pitkään olet ollut pastori? Niin kauan?
-Mikä miehesi ammatti on?
-Mitä sitten jos sinun täytyy muuttaa? Mitä miehesi silloin tekee?
Kysymykset olivat ihmisten aitoa yritystä miettiä miten se oikein toimii ja on käytännössä mahdollista että nainen on pastori. He luonnollisestikin pohtivat asiaa omien kokemustensa kautta.
Minuun suhtauduttiin oikein hyvin ja kannustavasti ja loppuviikkoa kohden pastoriuteni tuntui olevan jo varsin luonnollinen asia monille. (Käyttäessäni puheenvuoroja kokouksessa puheenjohtaja oli kyllä painokkaasti esitellyt "nyt puhuu pastori se ja se.")
On ihan terveellistä tulla muistutetuksi siitä että täällä päin enemmän tai vähemmän itsestään selvät asiat eivät sellaisia ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti