Kiitollisuuden verkosto

Tulin eilen niin syvällisesti kosketetuksi että siitä täytyy kertoa. Jumalanpalveluksessa koin Pyhän läsnäolon, ilon ja rakkauden kokonaisvaltaisesti ja monipuolisesti. Useaan otteeseen olin kyyneleet silmissä, mutta myös hymy ja nauru nousivat sydämestä näkyviin. On kiitollinen mieli, tämä kannattelee eteenpäin.

Yhteinen jumalanpalvelus antaa voimaa yksilön elämäntilanteisiin viikolla. Henkilökohtainen hartaus ja jumalanpalvelus taas tekevät yhteisestä jumalanpalveluksesta aitoa ja elävää.

Ylistys tekee hyvää sielulle: ajatusten ja huomion keskittäminen Jumalaan, Toiseen ulottuvuuteen, suureen ja avaraan. Mikä voima kun se tehdään yhdessä. Laulu kaikui sydämestä sydämeen ja sieltä taivaaseen, tällä kertaa myös viittomakielellä.

Rukoushetkessä rakensimme konkreettisen kiitosten verkon. Oli niin paljon kiitettävää aurinkoisista päivistä, hyvistä aviopuolisoista, harjoittelupaikasta, anteeksiannosta, tulevasta keväästä, vastoinkäymisistä, rukouksista, jumalanpalveluksesta, ystävistä, Jeesuksesta, lapsista ja lastenlapsista... kaikesta. Seurakunta: kiitollisuuden verkosto.

Puhuttu Sana haastoi ja ravitsi ja sanaton kommunikaatio kosketti tunteiden kautta. Tämän todistuksen (katso kuva) lopussa olisin halunnut ilmaista syvän tunteeni sanoen ääneen "amen," mutten liikutukseltani pystynyt. Pyhä oli niin vahvasti läsnä sydämessäni.

Ihmisten kokemukset sanomattomasta rauhasta järven jäällä sekä toivosta ja uskosta vastoinkäymisissä ilmaisivat elävää ja toimivaa uskoa. Liikuttava hetki oli kun saimme myös lähettää virallisesta työelämästä eroon päässeen, upean ja rohkean naisen Ghanaan vapaaehtoistyöhön. Ympäri kirkkoa saapui väkeä hänen ympärilleen rukoilemaan siunausta niin hänelle kuin hänen työlleen.

Raamattutunnilla pohdittiin jumalanpalveluksen merkitystä ja sisältöä. Raamatun sana "opettakaa ja neuvokaa toisianne" toteutuu kun yhdessä luetaan Raamattua ja pohditaan sen merkitystä (Kol. 3:16). Jokaisella on jotain opittavaa sekä opetettavaa, kaikki rakentuvat. Ei ole esiintyjiä ja yleisöä, vaan kaikki ovat osallistujia.

Jumalanpalvelukseen tullessaan sai jokainen kiven. Jumalanpalveluksen päätteeksi sen sai tuoda eteen ristin juurelle oman rukouksen symbolina. Jos tahtoi, tuli toinen ihminen rukoilemaan ja siunaamaan.

Musiikin soidessa hiljaa ihmiset siirtyivät vähitellen alakertaan nyyttikestipöydän ääreen. Moni jäi vielä penkkiin hiljentymään. Ei malttanut lähteä pois, oli niin hyvä olla.

Rukouksia

Sydämestä sydämelle ja taivaaseen

Kiitollisuuden verkostoa