Harvard Divinity Bulletin on uudistunut edukseen: mielenkiintoisia, syvälle luotaavia artikkeleita, tasokasta taidetta ja upeita valokuvia. Se ei ole kevyttä luettavaa, pureskeltavaa riittää pitkään.
Juuri saapuneesta syksyn numerosta ensimmäiseksi luettavaksi tarttui Amy Sullivanin ajatukset uskonnosta amerikkalaisessa politiikassa. Siellähän käytännössä jakaudutaan kahteen poliittiseen leiriin: demokraatteihin (joita kutsutaan liberaaleiksi) ja republikaaneihin (joita kutsutaan konservatiiveiksi).
Sullivan, joka on demokraatti, kertoo mitä tapahtuu kun niissä piireissä kertoo vapaasti olevansa kristitty. "Minäkin olen uskovainen," kuiskaa joku ovella kätellessään. Eräs oli keskusteluosuudessa kertonut olevansa evankelikaalinen kristitty (evangelical). Se oli ensimmäinen kerta kun hän oli "tullut ulos kaapista." Miltä tuntui? "Vähän pelottavalta, mutta hyvältä."
Sullivan pohtii missä ovat kristityt demokraatit ja toteaa että heitä on, mutta he pitävät suunsa kiinni. Uskonnollisen oikeiston muodostuessa pari vuosikymmentä sitten, tuli uskonnollisuudesta ja uskovaisuudesta tabu. Kukaan ei halunnut että heidät yhdistettäisiin Jerry Falwellin ja Pat Robertsonin kaltaisiin hahmoihin. Niinpä uskonnolliset liberaalit kristityt sekularisoivat kielenkäyttönsä ja erottivat kirkossa käyvän puolen itsestään omaan lokeroonsa. Kun Kristityn koalition kaltaiset ryhmät saivat lisää äänivoimaa, vetäytyivät kristityt demokraatit entisestään. Niinpä he antoivat näyttämön yksistään uskonnolliselle oikeistolle: se pääsi kontrolloimaan uskon markkinoita. Ei ihme, että sekulaarit demokraatit alkoivat pitää kaikkea uskontoon liittyvää poliittisena ja uskonnollisena konservatisminä ja suvaitsemattomuutena. Monet ihmettelevät voiko olla demokraatti ja kristitty samaan aikaan.
Sullivan ilmaisee puheissaan vapaasti olevansa kristitty. Hän ei ole demokraatti uskovaisuudestaan huolimatta, vaan koska on uskova. Eikä hän ole ensimmäinen. Edellä ovat kulkeneet esim. Dorothy Day, Abraham Joshua Heschel ja Martin Luther King, Jr.
Amerikan tilanne vaikuttaa Suomeen saakka. Uskovaisuuden samaistaminen pelkästään uskonnolliseen oikeistoon ja poliittisen konservatismiin pilaa kristittyjen mainetta täälläkin.
"... loistakoon teidänkin valonne ihmisille..." (Matt. 5:16). Shine on, kehottaa Sullivan.
(Lähde: Amy Sullivan, 'Out' Inside the Beltway, Harvard Divinity Bulletin, Autumn 2005, s. 18-19.)
2 kommenttia:
Ei voi sanoa kuin aamen. Me "liberaalit" ollaan niitä, jotka kivitetään hengiltä ekana. Se tehdään niin "uskonnollisen oikeiston" kuin sekuläärin maailman puolelta. Miten tällaisessa ympäristössä rakennetaan kristillinen identiteetti, jossa lähimmäinen on yhä tärkeä, jossa Kristus tuli syntisiä varten, jossa ihmisyys on tärkeämpi kuin Oikeassa Oleminen? Ei kait mitenkään. "Uskonnollinen oikeisto" on myös Suomessa, vaikka se ei olekkaan vielä politisoitunut. Kylmä maailmankuva, jossa lähimmäinen on arvokas vain jos hänet voidaan käännyttää tai hän on samaa mieltä.
Teme
Itse asiassa en oikein pidä kategorisoinnista uskonnollisessa mielessä "liberaaleihin," "konservatiiveihin," "uskonnolliseen oikeistoon" tai muihin laatikoihin. Harvaan ne kuitenkaan täysin sopivat ja ne herättävät turhia ennakkoluuloja ja muureja ihmisten välille. Useimmat kuitenkin pyrkivät toimimaan ihmisten parhaaksi, näkemykset asioista vaan ovat hyvin erilaisia. Oispa hienoa kun oppisimme (minä mukaanluettuna)keskustelemaan asioista ja aidosti kuuntelemaan toisiamme yrittäen todella ymmärtää toisen pointsia ja sitä mille se perustuu. Olet oikeassa että oikeassa oleminen ei saa olla kaiken ylittävä päämäärä.
Lähetä kommentti