Andrew Anthony kirjoittaa The Observer -lehdessä musliminaisten niqabin ja hijabin käytöstä. Mielenkiintoinen artikkeli.
Se mikä länsimaisesta näkökulmasta katsottuna kertoo alistamisesta, näkymättömyydestä ja persoonattomuudesta, voikin huivin käyttäjälle olla merkki vapaudesta, voimasta ja uskosta. Siksi on tärkeää ottaa selvää millainen merkitys sillä on asianomaiselle eikä automaattisesti olettaa että minun reaktioni on hänen reaktionsa.
Naisten pukeutuminen on herättänyt aikojen kuluessa suuria tunteita. Hassua että nyt kun jotkut haluavat pukeutua mahdollisimman peittävästi, se herättää niin voimakkaita reaktioita että sitä käydään jopa laein kieltämään.
Kulttuurierojen, outouden pelon sekä terrorismin pelon lisäksi asiaan vaikuttaa mielestäni sekulaarin kulttuurimme aika ohut käsitys uskonnosta ja uskonnonvapaudesta. Uskonnonvapaus on ihan ok kunhan uskonto "tapahtuu" vain kyseisen henkilön pään sisällä eikä näy ulospäin. Mutta uskonto ja usko ovat enemmän kuin filosofinen ajattelutapa. Uskonsa eläminen ja uskontonsa ilmaiseminen käytännön elemässä on erottamaton osa monia uskontoja. Joissakin uskonnoissa ihmisen ulkoasu ja vaatetus ovat merkkejä sisäisistä arvoista ja heidän uskostaan.
Uskonnonvapautta ei ole, jos ihmisten uskonto ei saa näkyä ulospäin julkisilla paikoilla tai ilmetä heidän arkielämässään, vaikka kyseinen tapa tuntuisi meistä muista oudolta.
6 kommenttia:
Kiitos! Hyvä teksti. Pakko todeta, että IHANA lukea myös muslimien tapoja puolustavaa tekstiä kristityn näppikseltä. Viime aikoina olen joutunut lukemaan aivan liikaa tuomioita. Jospa aina nähtäisiin, että rajoitus jotain muuta uskontoa ja uskonnollista tapaa kohtaan koskee myös meitä ennemmin tai myöhemmin. Voisi kova äänisimmät kristitytkin vaieta hiljaisuudeksi. Tämä tulos näkyi Ranskassa, jossa kiellettiin kaikki uskonnolliset symbolit - niin risti, turbaani, kuin erilaiset kaavut.
Ihmiset pystyvät kyllä suhtautumaan kunnioittavasti toisen uskonnollisiin tunteisiin ja uskonnollisiin tapoihin. Torontossa se oli itsestään selvää.
Meidän naapurustossakin oli lukuisia uskontoja edustettuina eikä ollut koskaan ongelmia. Poliisit käyttivät sikhiturbaania työssään jne.
Mielestäni ongelmia tulee silloin, kun uskontoja käytetään aivan muiden riitojen selvittelyssä tavallaan naamioina tai jos taistellaan tietoisesti uskontoja vastaan.
Pirkko
Uskon että Suomessa koetaan yksinkertaisesti uhkaavaksi ja jonkin verran loukkaavaksi, epäkohteliaaksi, jos ihminen peittää itsensä kokonaan toisten katseelta. Tai siis minä koen niin ;) Verhoutuminen voi hyvinkin olla merkki voimasta ja uskonnollisuudesta. Toisaalta tulee mieleen kohtaus M. Atwoodin Orjattaresi-kirjasta, jossa "vapaan maailman" japanilaiset turistit kysyivät verhotuilta naisilta miten he tilanteensa kokivat, ja kysytyillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kertoa tyytyväsyyttään.
Sori pitkä sepustus, Atwoodin kirja on sitä huolimatta lukemisen arvoinen.
Just eilen mietittiin kotona mahdollisia tulevia matkakohteita, ja parin muslimimaan kohdalla Daniel totesi että mähän olen jo pukeutunutkin melkein sopivasti =) *nimim. tykkään mustista pitkistä hameista*
Teme: naulan kantaan. Usein hyvin yksiviivaisesti ajetaan asioita, ajatellen että a:sta seuraa vain b. Mutta kun kiven heittää lampeen, liikkuu vesi koko lammessa.
Pirkko: uskontojen ja kulttuurien yhteiselo on mahdollista ja suotavaa, sehän rikastuttaa elämää. Vaarallista on kun uskonnot kidnapataan muihin tarkoituksiin kuin mitä varten ne ovat olemassa. Tätä tapahtuu niin kristinuskon, islamin kuin muidenkin uskontojen nimissä. Surullista ja pelottavaa.
Molly: Minäkin koen oudoksi sen että naiset ovat kokonaan peitettyjä ja sitä miettii että onko se todella vapaaehtoista. Uskon siihen että naisella on oikeus pukeutua niin, mutta että häntä ei tulisi siihen pakottaa.
Niqab (joka peittää kaiken paitsi silmät) on meidän kulttuurissamme todella outoa ja vaatii runsaasti tottumista. Ymmärrän kyllä jos koetaan että joissain ammateissa se on väärä asuste.
Hijab tai pään peittäminen muuten on jo mielestäni eri asia. Jos se on esteeksi työnsaannissa on mielestäni siinä kysymys syrjinnästä. Ei huivin pitäminen voi olla este vaikka sairaanhoitajan, myyjän tai siivoojaan työssä.
Olen lopputyöni puitteissa keskustellut sekä tutustunut materiaaliin, jossa naiset, jotka vapaaehtoisesti käyttävät hijabia kertovat sen merkityksestä. Se on auttanut minua näkemään asiaa heidän kannaltaan.
Stello: ei muuta kuin huivi päähän ja matkaan... vaikka ei kaikissa muslimimaissa tarvitse käyttää huivia. Omia kokemuksia on Indonesiasta ja Malesiasta. Upeita maita, ystävällisiä ihmisiä.
Kaikille: kiitos mielenkiintoisista kommenteista, ne ilahduttivat.
Lähetä kommentti