Pian ja Manen kuvista voi päätellä että Bostonissa syksyn ruska on vielä marraskuussakin komeaa. Bostonissa syksy olikin monen ihmisen suosikkiaika vuodesta: ahdistava kuumuus ja kosteus helpottaa, on lämmintä ja miellyttävää, lehtipuiden värit ovat upeat. Tänä syksynä Suomessa koettiin jotain Bostonin syksyn kaltaista, siellä se vaan jatkuu paljon pitempään.
Erään kauniin lokakuisen päivän vietimme Walden Pondilla Concordissa, pienen juna- ja kävelymatka päässä Bostonista. Walden Pond on eräänlainen pyhiinvaelluskohde, sillä sitä pidetään luonnonsuojeluliikkeen alkupaikkana. Henry David Thoreau eli siellä metsässä pienessä mökissä pari vuotta ja kirjoitti kuuluisan esseensä "Walden," jossa hän esittää että yksilöllä tulisi olla "suhde" luontoon. Tämä Thoreaun erämaassa asuminen tuntui olevan iso juttu, sen verran sitä hehkutettiin. Oli kyllä pettymys kun kävi ilmi että hänen "erämaamökkinsä" oli vain noin 4-5 km päässä lähimmistä taloista! Tervetuloa vaan Suomeen, eiköhän täältä löydy erämaafilosofeja, joilla on vähän enemmänkin kuin 5 km ihmisten ilmoille... Mistään erakkokaudesta ei Thoreaun metsässä asumisesta ollut kysymys, hän vieraili paljon ihmisten luona ja hänen mökkinsä pursusi väkeä vähän väliä.
Nautimme lämpimästä ja aurinkoisesta syyspäivästä kiertäen lampea, uiden ja ihaillen syksyn värejä. Kun tulimme virallisen uimarannan kohdalle tajusin mikä oli tuntunut koko ajan niin oudolta: räiskyvän ruskan keltaisen ja punaisen värien ympäröimänä vietettiin biitsielämää. Suomessa ruska ja biitsillä loikoilu eivät kuulu yhteen, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensimmäistä kertaa koin ne yhdessä. Sellainen on Bostonin syksy.
Erään kauniin lokakuisen päivän vietimme Walden Pondilla Concordissa, pienen juna- ja kävelymatka päässä Bostonista. Walden Pond on eräänlainen pyhiinvaelluskohde, sillä sitä pidetään luonnonsuojeluliikkeen alkupaikkana. Henry David Thoreau eli siellä metsässä pienessä mökissä pari vuotta ja kirjoitti kuuluisan esseensä "Walden," jossa hän esittää että yksilöllä tulisi olla "suhde" luontoon. Tämä Thoreaun erämaassa asuminen tuntui olevan iso juttu, sen verran sitä hehkutettiin. Oli kyllä pettymys kun kävi ilmi että hänen "erämaamökkinsä" oli vain noin 4-5 km päässä lähimmistä taloista! Tervetuloa vaan Suomeen, eiköhän täältä löydy erämaafilosofeja, joilla on vähän enemmänkin kuin 5 km ihmisten ilmoille... Mistään erakkokaudesta ei Thoreaun metsässä asumisesta ollut kysymys, hän vieraili paljon ihmisten luona ja hänen mökkinsä pursusi väkeä vähän väliä.
Nautimme lämpimästä ja aurinkoisesta syyspäivästä kiertäen lampea, uiden ja ihaillen syksyn värejä. Kun tulimme virallisen uimarannan kohdalle tajusin mikä oli tuntunut koko ajan niin oudolta: räiskyvän ruskan keltaisen ja punaisen värien ympäröimänä vietettiin biitsielämää. Suomessa ruska ja biitsillä loikoilu eivät kuulu yhteen, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensimmäistä kertaa koin ne yhdessä. Sellainen on Bostonin syksy.
Uusi kokemus: biitsielämää ruskan väreissä
Walden Pond, Concord, Massachusetts (Lokakuu 2000)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti