"Näin joulun alla on hyvä hetkeksi kohdistaa katse omaan itseen ja yksinkertaisesti kysyä: olenko ahne?" kehottaa Keskisuomalainen (la 26.11.2005, s. 31). Artikkelissa haastatellaan Jyväskylän yliopiston filosofian laitoksen professori Jussi Kotkavirtaa, Jyväskylän adventtiseurakunnan pastoria (siis minua) ja Pelastusarmeijan kapteenia ja Jyväskylän osaston johtajaa Toni Penttistä.
Mainio idea Ajan henki-liitteen toimittajalta Tarja Lehikoiselta nostaa välillä aiheeksi ahneus. Niinpä lainaan tähän artikkelista joitain Kotkavirran, Penttisen ja omia ajatuksiani.
Kotkavirta:
"Ahneus on perimmältään pitkälle menevää itsekkyyttä ja itselle omimista. Toisaalta se on eteenpäin vievä asia, mutta pahaksi se muuttuu silloin, kun siihen liittyy jollakin tavalla toisen ihmisen sivuuttaminen..."
"Ahneus on aina korviketta jollekin paremmalle... Elämän tarkoitus ei voi olla se, että koko ajan hankkii jotakin enemmän."
Minä:
Milloin ahneudesta tulee synti?
"Ahneus on syntiä kun se menee lähimmäisenrakkauden edelle. Kun esimerkiksi vaurastumisen tavoittelu vie huomiostamme suurimman osa ja kun ei olla valmiita antamaan omastaan. Silloin elämän turva ja merkitys on ulkoisissa asioissa, vaikkapa rahassa tai sosiaaliluokassa."
"Tyypillistä on, että ahneus ei täyty sillä, että saa sen mitä himoitsi. Aina kuitenkin haluaa vielä enemmän."
"Voi olla myös kiusaus pukea vaikka rahanhimonsa hyväksyttävyyden kaapuun selittämällä Jumalan siunaus aineelliseksi menestymiseksi." "Toisaalta ahneutta ja itsekkyyttä voi olla myös äärimmäinen itsensä uhraaminen, jolla haetaan hyväksyntää."
Omaa ahneuttaan voi arvioida kysyen itseltään:
"Olenko tyytyväinen? Voinko iloita toisten menestyksestä, saavutuksista ja onnesta? Arvioinko elämääni olemalla kiitollinen siitä mitä minulla on, vai sillä mitä minulla ei ole tai sillä mitä pitäisi saada? Voi myös mietiskellä sitä, korvaanko tai peitänkö jotain sisäistä tyhjyyttäni hankkimalla asioita pakonomaisesti."
"Mielestäni ahneuteen auttaa se, että elämällä on jokin syvempi tarkoitus. Elämä on meille annettu jotta tekisimme tästä maailmasta paremman paikan elää ja toisimme iloa lähimmäisillemme.... Toteuttaessamme Jumalan suunnitelmaa elämällemme olemme tyytyväisempiä kuin etsiessämme elämän sisältöä tavaroiden, varallisuuden ja saavutusten kautta. "Etsikää ensin taivasten valtakuntaa niin myös kaikki tämä teille annetaan", kehotetaan Raamatussa."
Penttinen:
Voisiko antaminen olla vastalääke ahneudelle?
"Kyllä, sillä antaminen vaatii kieltäytymistä jostakin. Antaminen on lääke ahneuteen, koska kieltäymys pitää omat halumme kurissa. Se, että kykenee antamaan, osoittaa luonteen laatua. Periaatteessa antamisen ja tasapuolisen jakamisen pitäisi olla meille itsestään selvää, koska perimmältään ihminen ei voi omistaa tässä maailmassa mitään. -Oikeastaan se, mitä meillä on, ei aidosti ole meidän omaamme. Kaikki, mitä pidämme hallussamme, on annettua emmekä saa sitä mukaamme kuoltuamme."
[Omien kommenttieni miettimiseen sain arvokasta apua kolmelta viisaalta ihmiseltä. Kiitos heille.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti