Näkymiä keinusta

Anoppila on paratiisi. Sen puutarha on elämys joka kerta. Ja aina on jotain uutta. Valokuvauksesta innostuneena löydän sieltä aina jotain kuvattavaa. Niin tälläkin kertaa. Marjan poiminnan ja sisällä uinuttujen päikkärien jälkeen oli aika ottaa päiväunet ulkona keinussa. Samalla tuli otettua noin sata kuvaa. Digikuvaus vapauttaa luovuuden... ?!?

Näkymät keinusta kuvaavat hyvin asioita, jotka tuovat elämään iloa.

1) Puutarha. En todellakaan ole tyypillinen puutarhaihminen ja olen kiitollinen että päädyimme ostamaan kerrostaloasunnon: säästyy ulkotöiltä! Vaikkei puutarhastani ( joka ei ole edes puutarha, 12 m pitkä parveke vain) voi puhua samalla kertaa kuin anopin puutarhasta, tuottaa se silti outoa iloa. Pelargonit ja marketat ja niiden kukoistus ilahduttavat joka tapauksessa. Olen myös hämmästyksekseni saanut todeta että niin kummallista kuin se onkin, on vanhojen kukkien nyppiminen terapeuttista puuhaa.


2) Luonto. Keinusta nähtynä metsän reuna näyttää tältä. Harmittaa ettei tule oikeasti enemmän vietettyä aikaa luonnossa. Sitä kyllä Keski-Suomessa olisi. Ainakin ostimme Jyväskylän seudun retkeilykartan ja ajattelimme että kierrämme vähitellen alueen luontopolut. Kanavuoren luontopolku on jo käyty (upea). Nyt sitten kiersimme Tourujoen luontopolun. Elämys sekin, suomalaista viidakkolehtoa. Ja ihan keskustan tuntumassa. Ainoastaan kaukainen liikenteen hurina ja jäätelöauton merkkiääni muistuttivat siitä että ollaan kaupungissa.

3) Muksu. Luojan ihmeitä sekin. Oltiin oltu yli kaksiviikkoa erossa leirien ja reissujen takia, joten läsnäoloni keinussa riitti hyvin ohjelmanumeroksi. Kolmivuotias on mielenkiintoinen otus, jolla riittää mielikuvitusta. Hauskaa seuraa! Samalla saa hieronnan kun ei-enää-ihan-kevyt lapsukainen mönkii päällä.

"... Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita." (Ps. 126:3)