NAISTENPÄIVÄN KUNNIAKSI
Astuessani ruokakauppaan kiinnitän huomiota vanhempaan naiseen ja mieheen keskustelemassa vilkkaasti vihannesten luona. Nainen nauraa. Mukavaa kun tutut tapaa kaupassa, ajattelen.
Myöhemmin juustohyllyn luona satun vilkaisemaan taaksepäin ja näen saman iäkkään naisen kävelevän uudelleen samaa käytävää kuin ennen. Mies on hänen kintereillään, liian lähellä, selittäen kovasti. Kuulen naisen sanovan "olen vanha". Heh, heh, nainen naurahtaa miehen puheelle.
Tuon vaivaantuneen naurahduksen tunnistan. Jokanaisen selviytymismekanismi.
Pysähdyn ja jään katsomaan. Olen noin viiden metrin päässä heistä. Mies huomaa katseeni heti ja alkaa huutaa minulle rasistisia hävyttömyyksiä vaatien myös tietää kielitaitoni. Nainen kävelee luokseni ja sanoo että mies yrittää opettaa häntä miten elää. Sanon miehelle tämän rouvan nyt haluavan tehdä ostoksensa rauhassa.
Nainen menee edelleni ja pidän huolen ettei mies pääse hänen peräänsä. Tosin nyt mies on kiinnostunut minusta olinhan katseellani häirinnyt hänen häiritsemispuuhiaan. Hän esittää kovaan ääneen kysymyksiä. Vastaan vain yhteen: Oletko sinä joku johtaja vai? Joo, sanon. Kävelen hyvin hitaasti eteenpäin, jotta vanha nainen saa edetä rauhassa. Mies huutaa aggressiivisesti vierelläni. En puhu hänelle mitään.
Lähestymme liha- ja kalatiskiä, jonka takana on miesmyyjä. Tämä herrasmies täällä häiritsee naisia, ilmoitan. Ennen kuin miesmyyjän ilmekään ehtii värähtää, jostain loikkaa luoksemme pienikokoinen naismyyjä, ilmeisesti itse kauppias. Hän ottaa heti suurikokoisen miehen tiukasti puhutteluunsa: Noin ei saa puhua meidän asiakkaille!
Vanha nainen ja minä kävelemme eteenpäin. Taputan häntä ja sanon, että nyt kaikki on hyvin. Jatkamme kumpikin ostoksiemme tekemistä. Kerron toiselle naismyyjälle, että mies oli seurannut tätä naista. Hän sanoo miehen saaneen häädön kaupasta jo eilen.
Kassajonossa huomaan miehen viereisessä kassajonossa kauppiaan saattelemana. Maksamisen jälkeen kauppias jatkaa miehen kanssa puhumista eteisessä.
Vanha nainen on maksamassa myös. Pitää varmistaa, että hän pääsee lähtemään kaupasta rauhassa, ajattelen.
Pysäköin yleensä vähän sivummalle, sinne mistä on kaunis näköala. En näe naista ajaessani kaupan eteen. Kaartaessani kulman taakse helpotuksekseni huomaan hänet kävelemässä rauhassa mäkeä ylös rollaattorinsa kanssa.
Ihan kuin olisin kuullut hänen sanovan miehelle olevansa 90-vuotias. En ole varma, mutta se on varmaa ettei edes yhdeksänkymppisenä nainen voi olettaa saavansa olla rauhassa.
Hyvää naiselämää! #naistenpäivä
PS: Kunniamaininta kauppiaalle asian hoitamisesta napakasti, rohkeasti ja kärsivällisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti