Viikottaisilla raamattutunneillamme on aiheena ollut kirje galatalaisille. Sitä pidetään Paavalin varhaisimpina kirjeinä ja ajatuksen juoksultaan se on aika haastava ja usein vaikeasti ymmärrettävä.
Mutta yksi asia - Paavalin pääpointti -on päivänselvä: lakihenkisyys on todella vaarallista! Yhä uudestaan, suoraan ja kieli- ja vertauskuvien kautta viesti on sama: "Eihän kukaan tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii... Kuinka te voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?" (Gal. 2:16b, 3:3)
Ulkoisiin asioihin ja vaatimuksiin keskittymällä lopputulos on tuhoisa.
Eteeni tuli alla oleva Brene Brownin lainaus ja ajattelin, että hän sanoittaa hyvin lakihenkisyyden = ulkoisiin asioihin keskittymisen = täydellisyyden tavoittelun vaaran ja dynamiikan nykykielelellä. Kun ei tuo ongelma ole mihinkään hävinnyt. Vaikka nykyisessä ilmapiirissä kovasti kauhistellaan kaikkea "tiukkapipoisuutta", niin silti ulkonaiseen keskittyminen ja liian suuret ihanteet ovat kovasti vallalla.
"When we choose growth over perfection, we immediately increase our shame resilience. Improvement is a far more realistic goal than perfection. Merely letting go of unattainable goals makes us less susceptible to shame. When we believe “we must be this” we ignore who or what we actually are, our capacity and our limitations. We start from the image of perfection, and of course, from perfection there is nowhere to go but down."
- Brené Brown, I Thought It Was Just Me (but it isn’t): Making the Journey from “What Will People Think?” to “I Am Enough”