Oma tyhmyys vie ihmisen harhaan, mutta silti hän on katkera Herralle.
Sananlaskut 19:3
Jumalan syyttäminen omien tai toisten virheiden seurauksista on kätevä tapa olla kohtaamatta totuutta itsestään.
Toki voihan sitä syyttää myös puolisoaan, vanhempiaan, poliitikkoja, opettajia, maahanmuuttajia tai vaikka ketä. Kunhan aina jotain muuta kuin itseään.
Jos Jumala aina pelastaisi meidät törppöilyjemme seurauksilta, niin milloin kasvaisimme ihmisinä?
Uskon Jumalan olevan kiinnostunut siitä, että opimme käyttämään hänen meille antamia aivoja ja kehittämään harkintakykyämme.
Kun harkintakykyharjoituksissa mokaamme, ei Jumala tietenkään meitä hylkää. Hänen rakkautensa ei ole kiinni virheistämme. Siispä harjoittelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti