Aamun ristiriita:
Tänään olisi tärkeää tavata ihmisiä.
Tänään tarttis hoitaa kiireellisiä kirjallisia- ja organisoimistöitä.
Tänään tarttis keskittyä viikonlopun kahteen puheeseen.
Kaikki nämä ovat akuutteja asioita, joita ei saisi enkä haluaisi siirtää eteenpäin.
Mitä ihmettä tänään teen? Tämä ristiriita on yleinen minulle pastorin työssäni. Teen mitä vaan, niin silti jää jotain kiireellistä ja usein todella tärkeääkin tekemättä.
Kello on jo yli puoli yksitoista enkä vieläkään ole ratkaissut päivän strategiaa.
Usein tässä käy niin että puheenvalmistusaika (joka vaatii eniten rauhaa) jää. Se tarkoittaa, että sitä tehdään sitten viimeisenä yönä.
Pahin vaihtoehto on tietenkin se etten sitten loppujen lopuksi tee mitään näistä, koska en osaa päättää mikä on tärkeintä juuri tänään.
Joten nyt puhelin käteen ja sopimaan tapaamisia.
4 kommenttia:
Toivotan voimia sinne ainakin kolmen vaiheille ja on niin hienoa että kuitenkin jotenkin ehdit tavata ihmisiä. Kiitos.
(Aika usein käy etten osaa lukea noita koodijuttuja enkä siis pysty todistamaan etten ole robotti!Kääk!)
Se on jännä elämän laki, että mitä kiireisempi sisäinen olotila, sitä kyvyttömämpi on keskittymään oleelliseen ja näinollen saamaan mitään todellista aikaiseksi. Toisaalta nyky-yhteiskunnassa monesti riittää, että näyttää kiireiseltä. Ja mitä vähemmän saa aikaan, sitä kiireisemmältä eli yhteiskuntakelpoisemmalta näyttää. :)
Näin se on. Sama juttu noiden valmisteluiden kanssa.
Voimia Sinulle työn ja perheen yhteensovittamiseen.
Kiitos kivoista lastren kommenteista
Moo: Ihmisten tapaaminen on mieluisimpia asioita työssäni. Varsinkin sinun! :-)
Anonyymi: Kiireiseltä = yhteiskuntakelpoiselta näyttäminen ei todellakaan ole vaikeaa... Ylimmälle Pomolleni yhteiskuntakelpoisuus ei kuitenkaan ole arvo sinänsä kuten ei itsellenikään. Levollisuus ja läsnäolo taitavat ola korkeammalla sijalla. ;-)
Pappilanmummo: Kiitos ja siunausta valmisteluihin myös.
Lähetä kommentti