Mukula, 3 v. on keksinyt raivareiden voimaannuttavan (?) maailman. Tänään juuri nautimme tähän astisista suurimmasta, tosin ehkä jo -kestettyään useamman tunnin - sen viime vaiheista.
Mutta vaikka olisi kuinka vihainen, ei saa kuitenkaan haukkua ketään tyhmäksi: ei äitiä, ei isää eikä ketään muutakaan. Tämä on tullut aiemmin selväksi kun moiseen käytökseen ollaan tiukasti puututtu.
Joten mukula soveltaa: Mä sanon itteeni tyhmäksi!
Oli koko kotimatkan päiväkodistakin haukkunut itseään kunnes nukahti. Ja herättyään jatkoi raivaria siitä, mihin se oli nukahtaessa jäänyt.
On itseasiassa aika hupaisa näky kun kirkuva, potkiva, lähes pitelemätön lapsi huudon lomassa haukkuu itseään tyhmäksi. Äiti on käynyt välillä nurkan takana hymyilemässä.
3 kommenttia:
Minä saan raivareita tietokoneen takkuilusta ja jähmettymisestä. Mutta miten raivota uskovaisena, kun ei oikein viitsisi kiroilla? Vaikka kiroiluttaisikin.....
Täytyypi muistaa tuo positiivinen ilmaisu raivareiden "voimaannuttavasta vaikutuksesta", kun ko. ilmiö seuraavan kerran laskeutuu tänne. Uskoisin ilmauksen voimaannuttavan myös äitiä.
Minua kiinnostaan se kuinka prinsessa pääsi tasapainoon "tyhmyytensä" kanssa?
Onhan se aika prosessi, selvitä pois raivoisista ajatuksista. hs
Lähetä kommentti