Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 10.
Leppoistamisen, vetäytymisen, downshiftauksen ja muiden nykyään monia viehättävien elämäntapaideologioiden sisässä lienee mukana alitajuinen toive jonkinlaisesta paosta vähemmän monimutkaiseen ja sisäisesti ristiriidattomampaan ympäristöön ja elämään.
Vanhanaikaisemmin sanottuna: olisipa vähemmän kiusauksia. Kiusaushan on sisäinen ristiriita.
Kannatan elämän ja ympäristön yksinkertaistamista ja näin turhien "kiusauksien" karsimista ympäriltään. Näinhän Johannes Kastajakin teki: eli erämaassa.
Mutta se mutta: aina niitä sisäisiä taisteluja, ahdistuksia, tyytymättömyyksiä, ristiriitoja ja kiusauksia tulee kuitenkin olemaan.
Myös Johannes Kastajalla. "Vaikka hän oli autiomaassa, hän ei ollut vapaa kiusauksista." Miten hän tuli toimeen niiden kanssa? Whiten näkemyksen mukaan hänen "hengelliset aistinsa olivat terävät" ja apuna oli Pyhä Henki.
Miten tykkäänkään näistä nykyajalle vieraista ja vanhanaikaisilta kuullostavilta käsitteistä kuten "terävät hengelliset aistit" ja "itsehillinnän voima"! Niitä tarvitaan, koska niin ulkoisia kuin sisäisiä ristiriitoja tulee olemaan aina.
Rukoilen kolmea asiaa:
1) Itsehillinnän voimaa
2) Teräviä hengellisiä aisteja
3) Pyhän Hengen läsnäoloa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti