Jatkan muistiinpanoja ja ajatuksia Jeesuksen elämää käsittelevästä kirjasta Rakkaudella Isältä (Ellen White). Luku 9.
White kuvaa Jeesuksen elämää näin: "Omalla esimerkillään hän opetti, että jokainen hetki tuli ottaa vastaan aarteena ja käyttää pyhiin tarkoituksiin."
Millaista on elämä, jossa jokaiseen hetkeen suhtaudutaan 'aarteena'? Entä elämä, mikä käytetään 'pyhiin tarkoituksiin'? Jotenkin tuntuu, että tällaisessa mielen asenneympäristössä itsekeskeisyys ja itsekkyys vähenee.
Sinulla on tänään aarre käsissäsi.
3 kommenttia:
Monesti uskovainen juuri tällaisia kohtia lukiessaan päättelee, että arkiset asiat eivät tähän pyhään kuulu ja näin laiminlyö juuri sitä mikä on tärkeintä, täyspainoisen läheistensä kanssa olemisen ja tekemisen. Ja suuntaa KAIKEN tarmonsa ja aikansa niihin "pyhiin" asioihin kuten vaikkapa seurakunnan toimiin ja täysin tuntemattomien ihmisten evankelioimiseen.
Se tosiaan on vaarana, jos ymmärtää 'pyhät asiat' vain joinain erityisasioina - silloin usko erotetaan arkielämästä, jossa se kuitenkin vasta aidosti näkyy. Rakastaminen, antaminen, palveleminen ovat aidosti pyhiä asioita. Tärkeintä kaikesta on rakkautena vaikuttava usko.
Olen viime aikoina miettinyt, mitä Martta ja Maria voivat opettaa meille tästä. Minusta Jeesus opettaa siinä että
1) Jeesuksen kanssa oleminen on tärkeää (tämä ensin!) - Maria kuuntelee Jeesuksen opetusta
2) ystävien kanssa oleminen on tärkeää - Maria pitää seuraa Jeesukselle ja muille vieraille
3) ystävien palveleminen on tärkeää
(Koska kyllähän Marttakin tekee oikein, eikö vain, huhkiessaan keittiössä? En suostu uskomaan, ettei tekisi, eikä Jeesus sitä tuomitsekaan, kääntää vain Martan katseen vielä tärkeämpiin.) - Martta pyörittää keittiörumban niin että kaikki saavat syödäkseen.
Lähetä kommentti