Eilen osallistuttiin Jyväskylän adventtiseurakuntana Jyväskylän siivoamiseen. Hyvässä seurassa oli mukavaa kykkiä siellä ja täällä ja möyriä Tourujoen rantaa ja kävelysillan alustaa. Tourujoesta kalastettiin polkupyöräkin.
Roskia kerätessä voi samalla ajatella teologisia ajatuksia. Roskastaminen kertoo paljon ihmisluonnosta. Se on nimittäin varsin itsekäs. Mitä minä en enää tarvitse, sen heitän pois muiden ihmisten ja luonnon kiusaksi. Minä ja oma mukavuuteni on tärkeää.
Yleisin roska oli tupakantumppi. Toiseksi yleisin oli syödyt purukumit. Kolmanneksi yleisin kaljapullojen osat. Mielenkiintoista on, että kaikki nämä liittyvät ihmisen suuhun. Siellä ne ovat käyneet ja sitten heitetty pois.
Mieleen tuli Jeesuksen huomio: Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos. (Matteus 15:11) Tässä tapauksessa saastuttaa myös ympäristön.
2 kommenttia:
Loistava idea! Tästä saisi moni seurakunta ja pienempikin porukka ottaa oppia!
Se oli mukavaa ja palkitsevaa. Suosittelemme!
Lähetä kommentti