Mukulan nukkumaanlaittamisessa on ilmennyt yllättävä ilmiö perheemme näkökulmasta: Hän on ruvennut pyytämään iltalaulua. Tässä perheessä äidillä ei ole tapana paljon lapsille laulella, joten pyyntö on yllättävä.
Mukula (äidin sylissä): Laula iltalaulu.
Äiti miettii kuumeisesti minkä laulun sanat edes muistaisi ja laulaa (muttei kovin kauniisti) Jeesus mua rakastaa.
Mukula: Se oli iltalaulu. Nyt omaan lankuun.
3 kommenttia:
Uskotko, että laulaminen voi tulla osaksi koko perheen hartauselämää, vaikka ei kukaan oikein kunnolla osaisi laulaa? Meillä niin kävi pari vuotta sitten. Tuttuja lauluja pikkuhiljaa uudestaan ja uudestaan laulamalla.
Kyllä se mahdollista on. Laulaa saa kaikenlaisilla äänillä, myös epävireisimmillä... :-)
Tuli kokeiltua päiväkodin tätinä olemista muutama kuukausi muutama vuosi sitten. Seitsemän pikkuista 2-5 vuotiasta samassa huoneessa oli määrä saada nukahtamaan päikkäreille. Helpoimmat nukahtivat kertomuksen lukuun, jotkut nukahti kun silitti niskaa, jotkut kun silitti naamaa, jollekin piti hetki jutella. Yksi pieni tyttö usein viimeisten joukossa valveilla pyysi laulua ja minähän lauloin laulun ja joskus toisenkin, jos ei sittenkään vielä nukkunut niin päästin kiukkuisen sihahduksen "NYT NUKUT!" ja siitäpä tuo asettui ja nukahti.
Sen äiti lasta hakiessa kysyi että laulatteko te täällä niille kun se on alkanut laulua pyytää kotona? Ja jatkoi, laulakaa vaan, mutta minä en laulaa ala!
Ja yksi poika ei nukahtanut niiden kuukausien aikana ikinä millään, paitsi kerran ja silloin menin muille hoitajille leuhkimaan saavutuksesta ja lapsi herätessään ymmällään miten niin oli päässyt käymään. Ja toisenkin kerran nukahti toisen hoitajan nukutteluun mutta heräsi kun tämä käänsi oven kahvaa huoneesta livahtaakseen.
Kukko ei laula käskystä, mutta mikseipä lapsen pyynnöstä laulaisi
Lähetä kommentti