Ghanaan valmistautumista on harrastettu viime aikoina kaiken muun ohessa.
Malarialääke Lariamia aloitettiin syödä. Uudet silmälasit on tilattu (jospa näkis Ghanan paremmin). Pehmoleluja ja vihkoja kerätty lapsille annettavaksi. Kirjoitettu sähköposteja. Rukoiltu. Kaivettu tujut mäkärä- ja punkkimyrkyt esiin (tehoavat malariahyttysiin). Kameraan ostettu uusi objektiivi...
Tänä iltana valmistauduttiin Ghanaan katselemalla lasten kanssa Ghana-kuvia viime kerralta. Aah! ja ooh! kuului lukuisista vuohikuvista. Upea ranta sai aikaan ihastusta (onneksi pääsemme käymään siellä tällä kertaa). Liskoja!
Mutta jännitys myös lisääntyi. Mitä töitä mä siellä rakennuksella teen? Iso hämähäkki, hyi! Myrkkykäärme! Pääkallo... Ghanahan on täynnä kauhua, totesi muksu, 9 v.
Mukula, 2 v jaksoi katsoa kuvia pitempään. Siellä oli myös kuva iskästä.
Mukula: Mun iskä!
Äiti: Kyllä, se on sun iskä.
Mukula: Äitin kulta!
Äiti: Aivan, iskä on äitin kulta.
2 kommenttia:
"Ghanahan on täynnä kauhua."
Hyvä kiteytys Ghanasta, Afrikasta ja asfaltoimattomasta maailmasta ylipäätään...
Pääkallo oli näistä kauhuista jännittävin!
Lähetä kommentti