Lähtölaskenta Ghanaan... 2

Pienen mukulamme, vielä 2 v. tekee tietenkin hirveästi mieli matkaan mukaan onhan hän jo tottunut matkailija. Olemme yrittäneet monenlaisia selityksiä:
-Mukulalla on silloin mumski-viikot ja saa koko ajan leikkiä mumskin kanssa.
-Silloin saa leipoa piparkakkuja mumskin kanssa.
-Mukula on jo ollut Ghanassa, nyt on muksun vuoro. (Olin raskaana kun viimeksi oltiin Ghanassa.)
-Mukula on vielä liian pieni tälle matkalle. Kun mukula kasvaa isommaksi, pääsee hän tällaiselle matkalle mukaan.

Ehkäpä tämä viimeinen selitys on hänelle jollain tapaa hyväksyttävä, onhan hän intohimoinen vauvaihminen ja rakastaa itsekin olla vauva. Tänään leikin lomassa hän selitteli asiaa tähän tapaan:

Mukula: Pikki [mielikuvitusystävä] on iso, Pikki lähtee. Mukula pieni
Äiti: Kyllä me voimme Pikin ottaa mukaan.

Sen jälkeen tosin keskustelu jatkoi siihen malliin että he vaihtavat osia: Pikki pienenee ja hän kasvaa. (Vitsin neropatti!)

Miettimiämme ikävänvähentämiskeinoja:
-Synttärilahjat ajoitetaan annettavaksi ennen matkaan lähtöä. Sieltä löytyy vähän isompaa juttua, joista oletamme hänen innostuvan sekä matkustamiseen liittyvää asiaa. Saa sitten itse pakkailla ja matkailla täällä kotona.
-Saa oman pienen vauvoille tarkoitetun albumin, jossa on kuvia läheisistä ihmisistä.
-Tehdään kalenteri, jossa on niin monta päivää kuin olemme poissa. Joka päivä saa jotain pientä tilpehööriä.
-Joku äidin (pesemätön) vaate mukaan nukkumaan mentäessä.
-Skype tietty, mutta sen onnistuminen on epävarmaa.

Onko kellään muita ideoita miten auttaa pientä ihmistä kestämään ikäväänsä parin viikon ajan?

Tulevilla mumskiviikoilla saa laittaa ruokaa!
The little one will get to cook a lot with grandma
while the rest of us are in Ghana.