29.10.10

Kolminaisuuden viehätyksestä

Ajatus yhdestä Jumalasta, joka on kolme on mielestäni kristinuskon viehättävimpiä oppeja.

Ei, en minä sitä paremmin ymmärrä kuin muutkaan. Kyllä, kovin on ihmisen järjelle vaikea asia analysoitavaksi. Mutta kaiken ei tarvitsekaan olla laatua halki, poikki ja pinoon, yksinkertaista ja kategorisoitavissa olevaa.

Kolminaisuuteen liittyy vahvasti toinen tärkeä kristillinen painotus: Jumala on rakkaus. Rakkaus on luonteeltaan ulospäin suuntautuvaa - kohti toista. Jos se olisi vain itseensä suuntautuvaa, siitä tulisi itsekkyyttä.

Jos Jumala on rakkaus, voiko hän olla pelkästään yksi? Rakkauteen tarvitaan suhde - kolminainen Jumala voi olla rakkaus, sillä rakkaus on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välistä.

Jumala on "suhteellinen". Ei relative, vaan relational. Voisikohan suomeksi sanoa: Jumala on suhde. Tai käyttää muotisanaa: Jumala on yhteisöllinen.

Raamatullinen ajatus ihmisestä Jumalan kuvana kertoo meidän olevan tarkoitetut olemaan yhteydessä toisiin. Emme ole olemukseltamme vain yksittäisiä yksilöitä. Meissä on kaipaus läheiseen yhteyteen - ihmisten ja Jumalan kanssa.

Tästä ihmisen teologisesta perusolemuksesta seuraa useita asioita:
-Intiimit ihmissuhteemme ovat pyhiä, tärkeitä, vaalittavia.
-Nykyään niin yleinen ajatus uskosta yksin, muista vapaana elettävänä asiana on kovin köykäinen ja riittämätön.
-Meitä ei ole tarkoitettu elämään autonomisesti itseämme varten.

Kuten sanoin, mielestäni kolminaisuusoppi on kiehtova.

Trinity is an intriguing and appealing Christian doctrine to me.

Ei kommentteja: