Äidillä, isällä ja muksulla, 8 v on omat kiitoskirjansa. Perjantai-iltana he kirjoittavat niihin asioita, joista ovat kiitollisia.
Mukula, 2 v. haluaisi myös: Missä on mun piitää?
Lopulta hän tyytyy lukemaan omaa kirjaansa sohvalla kirjoittavien välissä. Sitten hän alkaa leikkiä ja leikin lomassa kiittää hänkin: Kiittää ruokaa!
Äiti lupaa hankkia hänelle seuraavaksi kerraksi oman kiitoskirjan.
---
Huomisen saarnan otsikko on "Kiitä sittenkin". Niinpä, kiitä sittenkin. Ja asiat ovat jo paljon paremmin.
Siitäkin voin kiittää ettei huominen saarna oli itseni pitämä. Saan mennä kirkkoon ja kuulla Jumalan sanaa. Myös siitä olen kiitollinen.
2 kommenttia:
Voi miten ihana mukula! Kiitän teistä kaikista ja siitä, että jaat elämästänne blogissa!
Hauska idea. Meidänkin lapsilla on kova tarve etsiä yhteisessä iltahartaudessamme nimen omaan kiitosaiheita, "ettei pelkästään pyydetä".
Lähetä kommentti