Vietin ison osan viikonloppua karviaispensaassa. Sen antimista nauttiessa kiinnitin huomiota marjojen kypsymiseen. Ne kun kypsyvät eri tahtiin! Vaikka ovat jopa vierekkäin ja samanlaisissaa olosuhteissa.
Mutta niihän se on meidän ihmistenkin kanssa. Emme kasva ja kypsy samaan tahtiin mekään.
Pastorin työssä jatkuvan ihmetyksen ja kummastuksenkin aiheena on miten ja milloin itse kukin olemme valmiita seuraavaan askeleeseen elämässään. Milloin sydän on valmis ottamaan Jumalan mukaan elämään ja myöntämään että tarvitsee voimaa oman itsensä ulkopuolelta? Milloin on valmis jättämään jonkin epäterveen ja tuhoavan asian elämästään? Milloin on valmis muuttamaan asennettaan armolliseksi toisia kohtaan? Milloin on valmis sanomaan toisille asioille kyllä ja toisille taas ei? Milloin on valmis antamaan anteeksi?
Kasvumme tapahtuu eri aikaan. Kypsymme uusiin asioihin eri tahtiin. Antakaamme siihen toisillemme tilaa ja vapautta, sillä kun saa kypsyä ajallaan on tulos maukas ja ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti