Tuffa oli tulossa käymään illalla. Mukula, 2 v kutsuu häntä kaaloksi.
Kaaloa odotettiin kovasti koko päivän. Syödessään mukula osoitti tyhjää paikkaa vieressään ja sanoi: "Tässä on kaalon paikka."
Kun kaaloa ei vieläkään kuulunut ja aina vaan piti odottaa, totesi mukula: "Kaalo on kikki." [rikki]
Mutta sitten kaalo tulikin ja toi kakkua! Sitä oli ihana syödä vierekkäin. Sen jälkeen mukula tarjoili vielä omia ruokiaan kaalolle, ainakin kahdeksaa eri ruokalajia. Ja esitteli possusorminuken ja ison nallen, hyppi ison pallon päällä kaalon kauhistukseksi, kantoi ruokiaan ostoskassissa ja steppaili.
Äiti: Mukula tykkää kaalosta.
Kaalo: Tykkäätkö sä kaalosta?
Mukula: Joo!
Illan päätteeksi mukula istui lattialla kaalon edessä ja lauloi hänelle omalla kielellään omia lastenkirjojaan välillä kommentoiden kuvia suomeksi. "Iskä, tyttö, poika." "Kiikku" [Kirkko] "Hauva" [muut eläimet paitsi kalat ja hepat] Tovin laulettuaan mukula iski kirjan kaalonkin käteen ja komensi: "Kaalo laavvaa" [laulaa]. Äidillekin sanottiin sohvaa osoittaen "paikka" ja käteen annettiin kirja laulettavaksi.
2 kommenttia:
Isoisät rulettaa oli ne sitten tuffia, vaareja tai pappoja. Ihanaa!
No ihanaa, että kaalo saa vähän takaisin muutaman vuoden takaista kohtelua (jos nyt yhtään ymmärrän mistä ja kenestä on kyse).
Lähetä kommentti