Teksti: Matthew Gamble
Ollessani lapsi en juurikaan ajatellut Jumalaa. Kasvoin katolisessa kodissa, mutta kävimme kirkossa vain ennen pääsiäismunien metsästystä ja jouluna lahjojen avaamisen jälkeen. Vaikka vanhempani opettivat minulle mikä on oikein ja mikä väärin, koin kuitenkin monesti etten tiennyt mitä milloinkin olisi ollut paras tehdä.
Eräänä kuumana kesäpäivänä ollessani seitsemänvuotias menin äidin kanssa ruokakauppaan. Seisoessamme kassajonossa näin hyllyssä Tic-Tac -karkkeja. Varmistettuani ettei kukaan katsonut, nappasin askin. Ajattelin tarvitsevani jotain kuivaan suuhuni. Ja eihän kukaan yhtä rasiaa kaipaisi, niitä oli niin paljon! Toki minua vähän pelotti, mutta makuaistini tarvitsi silloin jotain sitä tyydyttämään.
Noin kaksi vuotta myöhemmin olin kolmannella luokalla. En ollut lainkaan valmistautunut sen päivän sanakokeeseen. Miksi nähdä vaivaa, jos voi katsoa vastaukset jostain? Niinpä kirjoitin sanat paperille ja laitoin sen jalkani alle opettajan jakaessa kokeita. Sydämeni pamppaili, mutta kympin saaminen oli minulle tärkeämpää kuin rehellisyys.
Useampi vuosi kului ja lunttaus jatkui. Perheemme muutti St.Louisin kaupunkiin Missouriin. En ollut aiemmin asunut suuressa kaupungissa. Pian liikuin poikien kanssa joiden harrastuksiin kuuluivat tupakointi, juominen ja varastaminen. Minulle ei tuottanut vaikeuksia pysyä heidän tahdissaan. Olin suorastaan luonnonlahjakkuus! Innostuin automurroista niin, että aloin yksiksenikin harrastaa sitä. Tarvitsin rahaa ja varastaminen oli helpoinkeino sen hankkimiseksi. Mitä useampaan autoon murtauduin, sen helpompaa se oli. Tuona aikana minusta tuli ateisti.
Parin vuoden päästä muutin St. Augustineen Floridaan. Serkkuni asuivat siellä, joten minulla oli jo valmiiksi ystäviä. Eräänä päivän kruisaillessamme he ottivat esille pussin marihuanaa. Tottakai kokeilin sitä. Aloin polttaa pilveä päivittäin: ennen koulua, koulussa ja koulun jälkeen. Sain kuitenkin pidettyä keskiarvoni kunnollisena, sillä lunttasin joka aineessa.
Lukion jälkeen muutin Orlandoon jatkopintoja varten. Jatkoin hyvien arvosanojen saamista samalla tavalla kuin ennenkin. Marihuanan polttamisesta tuli yhä oleellisempi osa elämääni ja ensimmäisen vuoden jälkeen päätin lähteä Jamaikalle. Halusin oppia lisää rastafarien uskonnosta, koska rastafarit polttavat pilveä "hengellisiin tarkoituksiin."
Lähdin sinne yksin. Mukanani oli reppu, teltta, makuupussi, joitain vaatteita ja vähän rahaa. Tapasin siellä rastan, joka lupasi toimittaa minulle niin paljon "ganjaa" kuin pystyisin myymään. Vihdoin olin löytänyt menestyksen avaimen: minusta tulisi rikas! Marihuanaa matkalaukussani, palasin kotiin. Miamin lentokentällä jopa huumekoirat tarkastivat minut, mutta en jäänyt kiinni. Huh, huh!
Kuukauden kuluttua menin jälleen Jamaikalle ostamaan lisää huumeita eikä minulla ollut silläkään kertaa minkäänlaisia ongelmia tullissa. Aloin ymmärtää, että jossain täytyi olla joku, joka suojeli minua.
Vaikka poltin yhä pilveä, minusta alkoi tulla pikemminkin agnostikko. Ajattelin, että kai tuolla jossain on jokin korkeampi voima. Yhtänä päivänä rannalla istuessani sanoin ääneen: "Jumala, Jah (rastafarien nimi Jumalalle), Jeesus, Riks, Raks ja Poks, pieni vihreä mies, hyvä haltiatar, kuka ja missä oletkin, ota yhteyttä!" Toistin tuon rukouksen useita kertoja parin kuukauden aikana. Äkkiä elämäni alkoi mennä ihan pieleen. Sain sekä häädön asuinpaikastani että potkut enkä keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin paluun Jamaikalle.
Viikon kuluttua veljeni Richard, joka oli jo aiemmin sopinut lomasta asuinpaikkakunnallani Floridassa, tuli sinne vaimonsa Mollyn kanssa. Molly oli uskova ja kasvanut adventistikodissa. Richardkin oli tullut uskoon ennen heidän häitään. (Minä olin kaikesta tästä tietämätön, vaikka olin ollut veljeni bestman.)
Kerroin heille suunnitelmistani palata Jamaikalle. Veljeni tiesi, mitä olin puuhaillut ja hänestä sinne meneminen ei ollut hyvä ajatus. Heidän yrittäessään puhua minulle järkeä suutuin viikon aikana useamman kerran niin paljon, että kirosin ja haukuin heidät perinpohjaisesti. Silti he kutsuivat minut luokseen Marylandiin kokeilemaan heidän elämäntapaansa. En kyennyt käsittämään, että kaiken sen jälkeen miten olin heitä kohdellut he kutsuivat minut nyt kotiinsa. Jokin sisimmissäni sanoi sen olevan paras vaihtoehto, joten otin kutsun vastaan.
Olin hyvin pettynyt kun selvisi, että "heidän elämäntapansa" tarkoitti työtä heidän juuri ostamallaan maatilalla. Kaivoin ojia, kaadoin puita, karsin viiniköynnöksiä. Ajattelin tehneeni elämäni pahimman virheen. Sitten eräänä aamuna veljeni kysyi minulta halusinko tavata hänen pastorinsa. En tuntenut koko miestä, mutta olin valmis tekemään mitä tahansa päästäkseni hetkeksi pois maatilalta.
Niinpä kerroin koko elämäntarinani pastori Rob Vandemanille. Hän sanoi haluavansa antaa minulle kirjan. Se oli Eugene Petersonin The Message, nykykielinen versio Uudesta testamentista, Psalmeista ja Sananlaskuista. Avasin sen ja aloin lukea ensimmäistä kirjaa, Matteuksen evankeliumia [Matthew = Matteus].
En kyennyt ymmärtämään, mitä tämä Jeesus-tyyppi oikein yritti opettaa. Vertauksia lukiessani, olisin itse päätynyt erilaiseen lopputulokseen. Joka ilta kyselin Richardilta ja Mollylta lukemastani. Heidän kanssaan jutellessani kertomukset alkoivat elää. Tajusin Jeesuksen opettavan minulle asioita omasta elämästäni, vaikkemme olleet koskaan tavanneet.
Menin takaisin Floridaan. Isän hakiessa minua lentokentältä kerroin hänelle, etten oikein tiennyt Jeesuksesta ja koko kristinuskosta, mutta aioin antaa sille mahdollisuuden. Seuraavana päivänä etsin seurakuntia puhelinluettelosta, soitin paikalliseen adventtikirkkoon ja sain ajo-ohjeet. Seuraavana sapattina päädyin tutkimaan Raamattua pastorin kanssa viiden tunnin ajan ja viikon päästä uudestaan. Pian huomasin, etten enää käyttänyt kirosanoja ja loukkaavaa kieltä, ja ettei Jumala ollut luonut keuhkojani savun hengittämiseen. Ymmärsin, etten tarvinnut marihuanaa ollakseni "hengellinen ihminen."
Siitä lähtien olen valinnut kuunnella Jumalan Henkeä joka päivä. Jumala on siunannut minua enemmän kuin villeimmissäkään ajatuksissanikaan olen osannut kuvitella (mielikuvitukseni voi olla hyvinkin villi).
Katsoessani elämääni taaksepäin, tiedän, että pieni ääni puhui minulle siellä ruokakaupassa sinä kuumana kesäpäivänä. Se puhui minulle koulussa kun lunttasin. Kuulin sen murtautuessani autoihin ja salakuljettaessani huumeita. Se ääni oli Jumalan Henki, joka kertoi minun tekevän väärin, syntiä.
Olemme kaikki luontaisesti pahaan taipuvaisia ja teemme syntiä. Synti on ihmiselle luonnollista. Jumala kertoo meidän kuitenkin olevan Pyhän Hengen temppeleitä (1 Kor 6:19). Voimme valita kuuntelemmeko omaa itseämme, omia mielitekojamme, omaa ylpeyttämme vai annammeko Jumalan Hengen asua meissä.
Matthew Gamble on puhujana SOUL REBOOT nuorten aikuisten päivillä 30.10.-1.11.2009 Jyväskylässä (Huhtaharjun koulu, Kangasvuorentie 22).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti