Äitiys/vanhempainvapaan jossain vaiheessa oli vaikea saada unen päästä kiinni tarpeeksi tehokkaasti että pystyisi hyödyntämään tarjolla olevan uniajan. Kierrosten hidastumiseen meni aivan liian kauan.
Tällaisessa kriittisessä tilanteessa tarvittiin apuun filosofi.
Kirjahyllystä käteeni tarttui Ludwig Wittgensteinin Sininen ja ruskea kirja (joka on kylläkin musta). Harvardissa eräällä erinomaisella kurssilla professori oli kovin innostunut Wittgensteinista ja hänen filosofiaansa ja ajatuksiinsa viitattiin vähän väliä. Niinpä joskus ostin kirjan itselleni ajatellen että kaipa tuohon täytyy joskus tutustua, kun se kerta tuntui saavan aikaan niin innostavia ja haastavia ajatuksia professorin (jonka nimeä en nyt muista) päähän.
Kyllä kannatti! Pari sivua Wittgensteinin "kielipelejä" tainnutti nopeasti, lempeästi ja turvallisesti uneen.
Ja niin sitä taas jaksettiin. Onneksi on filosofeja.
2 kommenttia:
Taytyypa katsastaa kyseinen kirja itselle..on tullut paha tapa (kun ei ole telkkaria) etta lueskelen aamuyolle jotain hyvaa romaania, kun ei vaan malta lopettaa..:)
:-D
Lähetä kommentti