Äiti nukkui päikkäreitä. Mukula, 1 v ja mumski olivat toisessa huoneessa.
Mukula saapui makuuhuoneeseen pieni pehmokoira kädessään ja antoi sen äidille. Äiti otti sen, kiitti, laittoi viereensä ja silitti sitä.
Mukula lähti pois ja palasi hetken päästä. Äiti antoi hänelle koiran takaisin, mutta siitäpä mukula hermostui ja puhkesi kovaääniseen, lohduttomaan itkuun.
Äiti ei ollut ymmärtänyt! Ehkä mukula luuli ettei hänen lahjansa kelvannutkaan? Ilmeisesti hänen asia liittyi jollain tavalla nälkään. Lahjan tuominen oli ollut hienovarainen ele tuoda esille omat tarpeet.
Meidän pieni kommunikaattori.
2 kommenttia:
Ymmärsit syvemmin kuin lapsi osasi odottaakaan. Hyvää äitienpäivää Ansku!
Kunpa olisi korvat ja sydän auki paremmin, että ymmärtäisi useamminkin!
Lähetä kommentti