Mielikuvani nimestä Pentti Kouri (1949-2009) liittyy keinotteluun ja pinnalliseen elämään. Siksi yllätyin kun luin Suomen Kuvalehdestä (30.1.2009) hänen ansioistaan nobel-tason ekonomistina, fysiikan ja kemian tuntijana ja nerokkaana taiteen ymmärtäjänä. Hän oli harvinaisen älykäs ihminen, jonka kanssa fiksut hakeutuivat keskustelemaan.
Median antaman kuva on johtanut minut ennakkoluulojen kouriin ilman että olen edes erityisesti ajatellut Kouria persoonana. Pinnallisen median lisäksi tästä asiantilasta tulee toki syyttää myös itseään. Mitäs olen antanut niin käydä. Miksi en ole ottanut selvää.
Mutta en ole vain tiennyt että tässä olisi mitään erityistä selvääotettavaa. En ole asiaa edes ajatellut ja silti -tai ehkä juuri siksi - minuun on tullut ennakkoluulo.
Minkälaisten muiden ennakkoluulojen kourissa mahdan olla tiedostamattani? Entä sinä?
3 kommenttia:
On tosiaankin tavallista kuinka me ihmiset jämähdämme käsitykseen jonka saamme ihmisestä ensi tapaamisella tai kuulopuheista (tässä tapauksessa median) ja miten hankalaa on sitten muuttaa käsitystä jos kuulee tai näkee ihmisestä toista. Varsinkin niitä hyviä ja arvostettavia asioita.
Näin on myös muussa elämässä vaikkapa suhteessa jonkun ryhmän edustajiin.
Niin eikö meissä kaikissa ole monta puolta - se mikä näkyy toiselle ei näy toiselle.
Hyvä huomio. Samaisesta syystä en mielelläni halua hautajaisissa muistella vainajaa, vaikka omaiset kuinka jakaisivat minulle tietoa. Muisteleminen on mahdollista vain jos on jotain omakohtaista kokemusta ihmisestä jota muistelee. Pelkän omaisilta tai muilta saadun tiedon varassa tehty muistelu johtaa usein väärille poluille eivätkä omaiset enää tunnista kenestä puhun.
AnneR: aivan, on aivan liian helppoa jämähtää käsitykseensä.
Kimmo: Mielenkiintoista! Oma lähestymistapani hautajaispuheisiin taitaa olla hyvin erilainen. Minulle on tärkeää tehdä niistä niin henkilökohtaisia kuin voin - ja silti samalla yleisiä. Pienen seurakunnan pastorina toki usein hautaan ihmisiä, jotka olen henkilökohtaisesti tuntenut.
Lähetä kommentti