2.10.08

Tarkkanäköisyyttä ja kokonaiskuvaa

On jälleen aika arvioida ja tehdä päätöksiä. Milloin pitäisi palata palkkatyöhön? Vai täytyykö?

Nyt täytyisi nähdä tarkasti niin palapelin kokonaisuus kuin sen muodostamat palatkin. Pelissä mukana ovat ekaluokkalainen, vauva, isä, äiti, isovanhemmat, isän työ, äidin työ, seurakunta, seurakunnan vapaaehtoiset vastuunkantajat, parisuhde, Jumala. Ja raha, muistutti mies.

Miten huolehtia lasten ja perheen tarpeista? Seurakunnan ja sen jäsenten hyvinvoinnista? Oman ja miehen jaksamisesta? Mikä on Jumalan suunnitelma tälle palapelille?

Näkemiseen tarvitsen hiljaisuutta, rukousta, ajattelua ja keskustelua kotona, ystävien kanssa, seurakunnassa.

Ja sitten otetaan uskon askelia.

Time for discernment.
I need to see clearly the puzzle that includes
a first grader, a baby, parents and their work, grandparents,
a church community with volunteer leaders, God.
Päijänne Lake. Jyväskylä, Central Finland. September 2008.

4 kommenttia:

Minnuli kirjoitti...

Ei mikään helppo palapeli ratkottavana.

Ansku kirjoitti...

Semmostahan elämä on, palapeliä. Ja kaikki palat vaikuttavat toisiinsa tavalla taikka toisella.

Anonyymi kirjoitti...

Jätän puumerkkini ja terveiseni tiedoksi kurkkimisestani blogiisi. Tunnelmiisi on kovin helppo samaistua. Elämän rikkaus -lukuisat roolit ja tehtävät tässä elämänvaiheessa aiheuttavat väistämättä riittämättömyyden tunnetta ja valinnan vaikeutta. Yritän itseäni psyykata usein sillä, että riittämättömyyden tunne on kolikon toiselta puolelta rikkautta ja sitä, että "on paljon annettu". Tsemppiä ja viisutta sinulle valinnoissasi. Se että on noin paljon tärkeitä asioita vaakakupissa keroo, että olet monelle tärkeä.

Pauliina H

Ansku kirjoitti...

Kiitos käynnistä ja puumerkistä, Pauliina!

Hyvä ajatus tuo elämän rikkaus ja lukuisat roolit. Sitähän tämä on. Pitää vaan koittaa keksiä miten tätä rikkauttaan hoitaa niin että voi katsoa itseään peilistä suuremmin häpeämättä ... :-)

Riittämättömyyttä on aina, valitsee mitä tahansa. Luulen ainakin niin. Ja sen kanssa on aina elettävä, supersankareita kun harva meistä on.