Päinvastoin kuin suomalaisesta keskustelusta voisi päätellä on neuvoloita muuallakin päin maailmaa. Amerikassakin.
Neuvolaamme kuului yksi sairaanhoitaja ja viisi lääkäriä (joista joku vastaisi synnytyksestä). Neuvolakäyntejä oli suurin piirtein sama määrä kuin Suomessa ja samankaltaiseen tahtiin. Ensin kuukausittain, sitten joka toinen viikko, lopuksi kerran viikossa. Eroa oli se, että lääkäri tavattiin huomattavasti useammin. Muistelin että joka toinen kerta, mutta neuvolakorttia tavattuani huomasin että taisi olla vieläkin useammin. Neuvolassa tapasin lähinnä yhtä lääkäriä, joskus toistakin. Sairaanhoitaja hoiti muut käynnit. Kaikki olivat miellyttäviä ja selkeästi päteviä. Vähän pallohukassa oleva ensikertalainen, jolla aihepiirin sanastokin englanniksi oli uutta sai asiantuntevaa opastusta.
Suomalaisessa neuvolassa käytiin koko ajan saman "neuvolan tädin" luona (paitsi jos hän oli estynyt). Neuvolasta sai asiallista perushuoltoa. Ilman tuntemieni lääkärien neuvoja olisin kyllä jäänyt paitsi yhtä oleellista tutkimusta, koska oireeni eivät olleet tyypilliset. Täytyi itse sanoa että tähän tutkimukseen täytyisi nyt päästä. Toisaalta neuvolasta ohjattiin napakasti toisella kohtaa eteenpäin oikeaan aikaan ja siksi asiamme lutviutuivat juuri sopivasti muutenkin.
Lääkärintarkastuksia oli Suomessa raskauden aikana vain kaksi. Hyvä asia oli että lääkäri oli sama kuin oma terveyskeskuslääkärimme, jonka kanssa pohdittiin mm. rokotukset ja malarialääkitykset Ghanan matkan vuoksi. Sama lääkäri toimii myös lastenneuvolalääkärinä.
Verinäytteestä tehtävä seulonta tehtiin automaattisesti Amerikassa, Suomessa sen haluamisesta kysyttiin. Amerikassa lähetettiin perusteelliseen rakenneultraan isoon sairaalaan, Suomessa ei rakenneultraa yllätyksekseni ollut. Suomen neuvolassa oli "pikku-ultra", jolla katsottiin alkuvaiheessa että siellä jotain oli ja loppuvaiheessa sikiön asento. Tämäkin oli neuvolatätien itseopettelemaa ja tarjoamaan palvelua, koska he kokivat sen tarpeelliseksi ja sitä ei muuten olisi ollut.
Suomessa selkeästi ilmeni resurssien väheneminen ja neuvolahenkilökunnan turhautuminen siihen. Ennen oli ollut parempaa palvelua ja heitä se harmitti.
Amerikassa neuvolaan sai yhteyden aina. Erityinen puhelinaika viikonpäivinä klo 9.-10.30, mutta muutenkin toimistoaikaan sai soittaa. Iltaisin ja viikonloppuisin oli päivystysnumerot.
Suomessa ei tahtonut millään muistaa mikä oli se tunti jolloin sai soittaa. Netistä ei löydy tietoa miten saa muutoin kiinni jos on tarvista. Soittopyynnön sai ennen jättää, mutta siitä vastaajassa ilmoittaminen kiellettiin, koska kaikille täytyy tarjota samanlaista palvelua! (Se on sitä tasa-arvoa - yhtä huonoa kaikille!) Onneksi kohdallani oli kekseliäs neuvolan täti, jolla oli omat systeeminsä miten hänelle sai viestin ja hän otti kyllä yhteyttä.
Mikäli esim. viikonloppuna pitäisi ottaa yhteyttä, täytyy sompailla terveysaseman (eri kuin millä muuten käy) ja keskussairaalan välillä.
Äitiysneuvolakortti oli Suomessa ylivertainen, ainakin asiakkaan kannalta. Enemmän tietoja ja kasvukäyräkin.
Pisteet tältä kierrokselta:
Enemmän käyntejä lääkärin luona: Amerikka 1
Äitiysneuvolassa tapaa samaa terveydenhoitajaa ja lääkäriä: Suomi 2
Neuvolakäyntien määrä: Amerikka 1, Suomi 1
Samat lääkärit vastaavat äitiysneuvolasta, synnytyksestä ja sairaalassa olosta: Amerikka 2
Verinäyteseulontaan osallistuminen oman päätöksen mukaan: Suomi 1
Rakenneultra: Amerikka 1
Asiantuntevuus: Amerikka 1, Suomi 1
Miellyttävä henkilökunta: Amerikka 1, Suomi 1
Tiedot hoitajien ja lääkäreiden koulutuksesta, erikoisaloista, työkokemuksesta nähtävillä: Amerikka 1
Systeemi tuki yksilöllistä palvelua: Amerikka 1
Palvelua systeemistä huolimatta: Suomi 1
Sai itse valita mitä lääkäriä lähinnä halusi tavata: Amerikka 1
Perushoito: Amerikka 1, Suomi 1
Äitiysneuvolakortti: Suomi 1
Yleisarvio:
Suomessa hyvää, luotettavaa perushuoltoa. Täytyy kuitenkin pitää itse puolensa ja helpottaa kun saa asiantuntijatietoa muualtakin. Amerikassa hyvän perushuollon lisäksi oli enemmän tekemisissä asiantuntevien lääkärien kanssa. Siellä systeemi oli palveluhenkisempi. Kummassakin ihmiset palvelivat hyvin.
Skaban tilanne:
Amerikka 11 - Suomi 9
Pastori Keski-Suomesta pölisee ja valokuvaa elinympäristöään. Ajatuksia ja tajunnanvirtaa elämästä ja uskosta. På finska. Pastor from Central-Finland takes pictures and chats about life and faith. In Finnish.
14.10.08
Suuri Amerikka-Suomi skaba: äitiysneuvola
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Kiinnostava tämä vertailu.
Täytyy kuitenkin muistaa, että vertailun amerikkalainen neuvola on Harvardin neuvola, johon ei todellakaan ole pääsyä ns. normaalilla kaduntallaajalla. Suomessa taas ihan jokainen saa samanlaista neuvolahoitoa ilmaiseksi.
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Eli kyllä Suomessakin pääsee useammin neuvolalääkärille, jos esim. ostaa koko neuvolapalvelun yksityiseltä. Vasta sitten näitä kahta maata kannattaisi vertailla, kun kummankin kohdalla kyse olisi joko kunnallisesta tai yksityisestä palvelusta. Nythän vertaat yksityistä kunnalliseen.
Erittäin itsekeskeisistä syistä täällä seuraan tätä objektiivisen subjektiivista skabaa. Joten odotan jännityksellä jatkoa...
Mun kokemukset Amerikan raskaudenseurannasta ovat (toistaiseksi) melkein tismalleen samat kuin sulla, vaikka terveyspalvelujen tarjoaja ei olekaan Harvardin vertainen maineikas taho. Mä jopa pääsin joka kerta saman lääkärin tarkastukseen. Jopa avustava sairaanjoitaja oli aina sama. Ja on edelleen.
Sina: Käytkö yksityisessä neuvolassa vai julkisessa?
Kaikissa vertailuissa on todettu, että amerikkalainen terveyden- ja sairaanhoito maksaa paljon enemmän kuin suomalainen. Syy on se, että koska amerikkalaisista suurin osa käyttää ko. palveluita vakuutusyhtiöitten rahalla, annetaan potilaalle palveluita "koko rahan edestä" ja vähän enemmänkin.
Eli edelleen oon sitä mieltä, että amerikkalaista yksityisneuvolaa kannattaa verrata Suomessa mieluummin vaikkapa Femedan tai jonkun muun yksityisen klinikan tarjoamaan neuvolapalveluun. Muutenhan vertailu on täysin epäreilu.
Olin juuri sanomassa samaa kuin edellinen. Monella pienituloisella amerikkalaisella ei ole edes varaa vakuutukseen, jolla saisi terveyspalveluja. Tuttavaperheemmekin kehuskeli, miten upeaa Amerikassa oli, kun oli oma lääkäri synnytyssalissa asti. Mutta unohtivat ilmeisesti, että olivat jenkeissä diplomaattistatuksella... :-)
Tänne on tullut kommentteja, hauskaa! Kiitos niistä.
Tämä skaba, kuten sen introssa moneen kertaan totean, on täysin subjektiivinen. Vertailen omia kokemuksiani ihan huvin vuoksi, koska niitä voin itse omassa päässäni vertailla. Ensimmäinen kokemukseni lapsen saannista sattuu olemaan hienolta kuullostavasta amerikkalaisesta, toinen tavallisesta suomalaisesta.
Eli tämän skaban perusteella ei kannata tehdä kaikenkattavia johtopäätöksiä... ;-)
Joitain ajatuksia joita nousi erinomaisten kommenttienne pohjalta:
1) Harvardin neuvola ei maksanut minulle mitään, oli siis täysin ilmainen. Palvelu oli avointa kaikille koulun oppilaille ja Harvardiin ei pääse rahalla. Vähävarainen opiskelija kuten minä sain heiltä ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon.
2) Palveluita ei annettu koko rahan edestä eikä niitä tyrkytetty "just in case". Olettaisin että syynä voi olla se, että kyseessä oli Harvardin oma terveydenhuolto, joten ne eivät laskuttaneet muita tahoja. He itse olivat oma vakuutusyhtiönsä, jonne tuli laskuja mikäli käytettiin ulkopuolisia palveluja.
3) Lapsen syntymän aikoihin olimme TODELLA KÖYHIÄ ja leikillämme puhelimmekin että täytyykö tämä vauva antaa adoptoitavaksi jos meillä ei ole varaa ruokkia sitä... Perheemme mieshenkilö teki täysaikaista duunarin hommaa, jolla ei pystynyt elättämään edes kahden ihmisen vaatimatonta elämää.
4) Suomessa yksityiseen neuvolaan ei pääse kovin useassa paikassa kun niitä ei ole, joten valinnanvaraa ei kaikilla ole.
5) Massachusettsin osavaltion julkisilla terveyspalveluilla oli hyvä maine. Perheessämme käytettiin myös niitä. Julkisen vakuutuksen kautta pääsi myös nauttimaan maailman kuulujen huippusairaaloiden palveluista.
6) Mielestäni Jyväskylän maalaiskunnan neuvola pärjäsi erinomaisesti kovan amerikkalaisen kilpailijan kanssa!
Subjektiivinen skaba jatkukoon, katsotaan miten käy. :-)
Sitä ihmettelin, kun sinulla ei ole ollut Suomessa rakenneultraa, vaikka yleensähän se kuuluu... jos nyt ymmärsin oikein. En muista jääkö se automaattisesti pois silloin, jos äiti ei halua osallistua sikiöseulontoihin (veriseula, niskaturvotus), mutta minulla vaan pisti silmään ja hämmästytti se, ettei rakenneultraa olisi ollut ollenkaan Suomessa.
Riitta
Ykköskohtaan täytyy kyllä kommentoida vielä, että joo, Harvardiin ei pääse rahalla, mutta Harvardiin kuitenkin pitää päästä, jotta sen terveyspalveluista voi ilmaiseksi nauttia. Ja koska Harvard on ehkäpä maailman arvostetuin yliopisto ja istuu jättimäisen säätiön päällä ja siellä on myös yksi maailman parhaista lääkiksistä, niin eipä ihme, jos hoidon taso on eri luokkaa kuin jossain muualla.
Riitta: minua hämmästytti suuresti myös ettei ollut rakenneultraa. Oletin sen olevan itsestään selvyys. Monissa paikoissa se kuuluu äitiysneuvolan ohjelmaan, mutta toisissa ei. Ennen kuului täälläkin. Se on kait sitä säästämistä... Äitiysneuvolapalvelut vaihtelevat melko lailla paikkakunnittain.
Pia: asiakkaana ollessani pidin tapaamiani lääkäreitä tavallisina, pätevinä lääkäreinä. Vasta nyt netistä heidän tietoja tutkaillessani tajusin että jaa, nehän oli Harvardin lääkiksen opettajia ja johtajia...
Hienoa että lääkiksen opettajat ovat myös kliinisessä potilastyössä. Ehkä ne on siks niin hyviä? ;-)
Lähetä kommentti