15.6.08

Miten paljosta jäisikään paitsi

Aamupäivällä tekstarikyselyjä: perhe on muuttamassa ja kantoapua tarvitaan. Iltapäivällä paikalle saapuu 10 ihmistä, jotka hoitavat homman 45 minuutissa. Näiden kymmenen lisäksi useampi otti yhteyttä ja valitti ettei päässyt tulemaan.

Tämä on yksi syy miksi rakastan seurakuntaa yleensä ja Jyväskylän seurakuntaa erityisesti.

On mahtava siunaus, että on olemassa yhteisö, jonka puoleen kääntyä. On ihmisiä, jotka tuntee niin hyvin että voi pyytää. Voi myös luottaa että osaavat kieltäytyä kun ei sovi ja suostua kun on sen aika.

Yritin kuvitella millaista elämä olisi ilman seurakuntaa: miten paljosta jäisikään paitsi.

Onneksi olette olemassa ja rakastatte. On suuri kunnia tuntea teidät ja saada elää tätä elämää yhdessä.

Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. [Efesolaiskirje 3:17]


Jyväskylän adventtiseurakuntaa 1.12.2007.
Some of Jyväskylä Seventh-day Adventist church. December 2007.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onpas upea kuva! Kannatti sitä odotella. Olisikin hyvä, että näitä kuvia otettaisiin esim. kerran kahdessa vuodessa, koska kirkkomme väkikin aina välillä vaihtuu...

Ansku kirjoitti...

Hyvää kannattaa odottaa! :-)

Hyvä idea, vaikka otettas kuva joka vuosi, koska koskaan ei olla kaikki paikalla samaan aikaan...

Picea kirjoitti...

Niin ja kiitos siltä perheeltä, jonka kamat kannettiin kuorma-autosta katon alle! Olimme olleet aika lailla huolissamme purkamisesta, vaikka auton pakkaus toisessa päässä sujuikin hyvin. Ja sitten ne ihanat ihmiset hoitivat homman käden käänteessä, eikä minun ja puolison tarvinnut kuin opastaa minne mikäkin nyssäkkä viedään. :) Kiitos!